Kaksplus.fi

MENU

maanantai 5. joulukuuta 2016

Miten löytää minuutensa äitiyden alta?


Tiedättekö sen fiiliksen kun katsot itseäsi peilistä etkä tunnista sieltä takaisin peilautuvaa hahmoa?

Kaikki alkoi melkein neljä vuotta sitten. Olin 19-vuotias. Nuoruuden ja aikuisuuden risteyskohdassa. Vakituinen työsopimus ja tuore asuntolaina takataskussa. Elämä oli pelkkää huoletonta työntekoa ja biletystä vailla sen suurempia murheita. Olin kuin kuka tahansa 19-vuotias. Kunnes eräänä tammikuisena iltana testiin piirtyi iso sininen plussa. Hyppy nuoruudesta aikuisuuteen tapahtui sekunneissa.

Eräänä aamuna heräsin ja huomasin olevani neljä vuotta vanhempi, 23-vuotias.  Ei ne vuodet ihan niin salakavalasti vierineet mutta aikamoista pikakelausta ovat kyllä olleet. Neljä vuotta olen omistautunut raskaudelle ja lapsille niin etten enää eräänä päivä tunnistanut kuka sieltä peilistä takaisin kurkkii.

En voi kuitenkaan syyttää tästä kaikesta ruuhkaisia vuosia pienten lasten kanssa. Äitiyden ohella olen toki kasvanut ja muuttunut mutta koska kiireinen äitiys, olen unohtanut tutustua uuteen minääni. Neljässä vuodessa olen kasvanut huolettomasta hivenen vastuuttomastakin teinistä 23-vuotiaaksi naisen aluksi. Kahden lapsen äidiksi. Neljässä vuodessa olen kasvanut teini-ikäisestä aikuiseksi. Ja pakko myöntää etten ole pysynyt tämän kasvun perässä kovinkaan mallikkaasti.


Tiedän mistä teini ikäinen Laura tykkäsi. En oikein tiedä mistä aikuinen Laura tykkää. Ne asiat jotka kiinnosti ennen, ei oikein kiinnosta enää. Ja myös päinvastoin; ne asiat jotka ennen olivat "vähäx noloja", "hippien hommaa" tai muuten vaan kovin vieraita ja etäisiä tuottavat minulle nykyään mielihyvää. On hämmentävää kun ei oikeasti tiedä mistä itse nykyään tykkää. Hämmentävää ja samalla niin kutkuttavaa: saan tavallaan luoda minuuteni kokonaam uudestaan. En ehkä muiden silmissä muutu mihinkään, mutta henkinen polku on nyt melkein vielä kävelemättä läpi. Pieniä alkuaskelia lukuunottamatta tie on vielä tuntematon ja täynnä yllätyksiä. Olen matkalla kohti henkistä aikuisuutta vaikka fyysinen puoli tuli täytettyä lasten myötä. 

En tunne olevani aikuinen vaikka täysi-ikäinen olenkin jo tovin ollut. Muistan miten vanhoilta 25-vuotiaat tuntuivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Nyt tuon vanhuuden ikärajan lähestyessä tunnen itseni vielä hyvinkin nuoreksi. Tuntuu että matka aikuisuuteen on vasta alkanut. Nyt kun ruuhkaisten vauvavuosien jälkeen minulla tuntuu olevan vihdoin aikaa tehdä tätä matkaa.

Hei olen Laura. 23-vuotias kahden lapsen äiti. Ja jotain muutakin, nainen. Sen enempää en vielä oikein osaa sinulle kertoa vaikka vauvaäitikuplan puhkeamisesta onkin jo tovi. Mutta tämä matka kuljetaan hartaudella ja pitkään. Jopa ihan hautaan saakka. Samalla kun haluan löytää itseni, aikuistua ja kypsyä niin sisäinen Peter Panini panikoi ja pullikoi vastaan. Aikuistuminen on pelottavaa ja hämmentävää. Varsinkin kun tuntuu että se on tapahtunut viikossa eikä neljässä vuodessa. Ja varsinkin kun et juurikaan ole muistanut kiinnittää itseesi huomiota näiden neljän vuoden aikana. Muutokset ovat tulleet salakavalasti neljän vuoden sisällä ja nyt taitaa olla aika kohdata nämä muutokset. Tutustua siihen tyyppiin joka siellä peilissä ja pään sisällä on. Kuka minä olen? Siitä aion seuraavaksi ottaa selvää.


4 kommenttia :

  1. Ihana kirjoitus! Onnea matkaan - tulet löytämään jotain aivan upeaa. :-)

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitat! Tunnistan tekstistä itseni muutaman vuoden takaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3