Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kaksin aina kaunihimpi, tyttöjen 2v ja 3kk neuvolakuulumiset!


Meillä oli tänään tyttöjen tuplaneuvolat. Koska Matilda on syntynyt loppukuusta ja Elvira alkukuusta, päätimme neuvolatädin kanssa varata tyttöjen neuvolat peräkkäisille ajoille jotta mun ei siellä tarvitsisi jokapäivä ravata. Meinattiin (tietenkin...) myöhästyä vaikka Matilda herättikin äidin tänään jo kuusireikäreikä. Nukahti tosin takaisin unille heti kun äiti sai aamukahvin kouraan...Reilua? En vain ymmärrä koska sitä oppii aloittamaan lähtövalmistelut tarpeeksi ajoissa. Olin tässä asiassa surkea yhden lapsen kanssa ja nyt kahden lapsen äitinä tuplasti surkeampi. (Meidän neuvola on aika lähellä ja mennään sinne useimmiten kävellen. Tuplarattailla, melkein myöhässä ja pitkä ylämäki=selvä hikijanokuolema!) Matka taittuu kuitenki aina aika mukavasti linnunkakkoja bongaillen ja koiran jätköksistä puhuen (Joku tämän hetken taaperovillitys meidän perheessä..)

Ehdimme kuitenkin neuvolaan pari minuuttia aikaisemmin kuin aika oli ja Elvira ehti saada siinä ajassa jo aika makoisan kaaoksen aikaiseksi. Mä olin siis liikeenteessä yksin koska Tino oli töissä. Koko käyntiin oli varattu pari tuntia aikaa (ainakin luulisin näin..) mutta selvisimme ulos jo alle tunnissa vaikka tuli juteltua niitä näitä. Mä olen ennenkin täällä hehkuttanut mutta meillä on kyllä niin älyttömän mukava neuvolatäti! Neuvoo, tukee muttei kuitenkaan ole sellainen pirttihirmu mitä joskus kuulee ;) Ja aina yhtä reipas ja iloinen, aivan ihana siis!


Juteltiin molempien tyttöjen kuulumisia aika sekalaisesti. Molempien syömiset, nukkumiset, kiukuttelut tuli käytyä läpi ja hieman puhuttua jopa mun ja Tinon yhteneväisistä kasvatusajatuksista. Elvira teki siinä sivussa tehtävät jotka piti; luetteli kirjan eläimiä, rakensi palikoista tornin ja teki palapelin. Potki ja heitteli palloa. Joskin en tiedä kuuluiko pallopeli tähän "testiin" vai oliko se vaan taaperon viihdytyskeino kun alkoi kuulua EEVAAVA EI HALUA lausetta hieman liikaa..Elvira on tosiaan ruvennut puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa, ihan super söpöä!

Matilda on tällä hetkellä 7040 grammaa ja 62,5 senttiä! Ei siis todellakaan mikään pieni neitonen enää. Isosiskonsa oli samankokoinen 5kk iässä mutta olihan Elvira toisaalta melkein kilon verran pienempi syntyessään. Pää oli kasvanut aavistuksen verran liian vähän mutta kasvanut kuitenkin joten terkka ei ollut huolissaan. Pään aukile oli kuitenkin ihan ok. Sanoinkin että kaikki kasvu on tainnut mennä pään leveyssuuntaan kun posket ovat niin isot jo. (Mä ja mun loistava huumorintaju vai mitä;)) Elviralla on ollut aivan samanikäisenä samanlainen notkahdus pään kasvussa joten ehkäpä meidän likat ihan oikeasti kasvattelee poskia tässä kolmen kuukauden iässä!



Elvira painaa 12,2 kiloa ja on 86 senttiä pitkä! Meidän pieni suuri taapero. Luulen että suunnitelma kierrättää isosiskon vanhat vaatteet pienelle siskolle on mennyt läskiksi ja reilu vuoden päästä saamme ostaa kahdet samankokoiset vaatteet. Hassua ajatelle että meidän tytöillä on painoeroa vain viitisen kiloa!

Neuvolan kauhukohta oli tietenkin Matildan rokotukset. Me mennään aivan täysin rokotusohjelman mukaisesti joten en osaa sen tarkemmin sanoa mitä kolmen kuukauden iässä annetaan. En ole siis vain yksinkertaisesti viitsinyt ottaa selvää koska mulle oli aivan itsestäänselvyys että mun lapset rokotettaisiin neuvolan ohjelman mukaan. Matilda sai taas rotarokotteen joka otetaan suun kautta sekä kaksi piikkiä. Rokotusten anto meni pienellä itkulla mutta voi hyvänen aika tuota meidän maailman parasta isosiskoa! Elvira parahti myös täyteen itkuun ja meni jopa hieman paniikkiin kun täti satutti pikkusiskoa. Olin hieman epäillyt tälläistä joten olin kyllä valmistellut Elviraa ja kertonut että Matilda saa lääkettä joka hieman sattuu muttei siskolla ole mitään hätää. Kuitenkin niin vahva reaktio sulatti sekä särki mun sydämen samaan aikaan ja meinasin parahtaa itkuun. Ihan silkasta ylpeydestä ja rakkaudesta mun reippaita tyttöjä kohtaan!

Rokotteiden jälkeen lähdimme talsimaan kotia kohti kalasopan keittopuuhiin. Matildalle nousi rokotteista kuume ja raasu onkin ollut aivan naatti koko päivän. Neuvolan jälkeen neiti veti heti 3 tunnin päikkärit vaunuissa ja loppu päivä ollaan menty supon voimalla! Miten sydäntä särkeekään katsoa toisen sairastamista vaikka tarkoitus onkin hyvä!


maanantai 28. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta äitinä.


Elvira täyttää ensi viikolla kaksi vuotta. Kaksi vuotta mä olen rämpinyt äitiyden ihmeellisessä, ihanassa ja välillä jopa hieman kauhistuttavassa maailmassa. Kaksi vuotta olen mokaillut, virheiden kautta oppinut ja parhaani tehnyt. Nämä kaksi vuotta ovat olleet täynnä touhua ja tohinaa. Valvottuja öitä, eipäsjuupas väittelyitä, vaippoja mutta ennen kaikkea sitä tärkeintä; rakkautta. Takana on kaksi vuotta, kaksi lasta enkä onnellisempi voisi olla. Vaikka hieman kieltämättä väsyttääkin.

Mä olin ennen Elviran syntymää ajatellut ja päättänyt millainen äiti musta tulisi. Näin minä aion toimia lupaukset ja päätökset ovat kuitenkin jouduttu pyörtämään monta kertaa ja olen tullut siihen tulokseen ettei äitiyttä voi todellakaan suunnitella. Äitiys kasvaa ja kehittyy lapsen kanssa samaa tahtia ja luulen ettei kukaan ole koskaan valmis äiti. 

Äitiys on tähän saakka ollut elämäni parhainta ja pahinta aikaa. Se stressin määrä mitä reilu kolme kiloinen tuo tuollessaan on jotakin aivan uskomatonta. Ja mulla se on tällä hetkellä (tai oikeastaan koko loppu elämäni) kaksinkertainen. Huolet ja murheet saivat äitiyden myötä aivan uudet käsitteet eivätkä ne "kuka ryyppää tänään mun kanssa" tai "miksi mä olen sinkku" murheet ole kuin kärpäsen kakkoja näihin huoliin verrattuna. Toivo parasta, pelkää pahinta mutta elä silti hetkessä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Huolet ja murheet siis suurenivat kaksi vuotta sitten mutta niin suureni myös se kaiken asioiden kuningas; rakkaus. Ennen äitiyttä mulla ei rehellisesti sanottuna ollut hajuakaan mitä rakkaus tarkoittaa ja miltä se tuntuu. En toki väitä ettenkö ennen äitiyttä ketään olisi koskaan rakastanut mutta sana rakkaus sai silti aivan uuden merkityksen. Ei nimittäin ole mitään sen vahvempaa kuin se äidinrakkaus. Äidinrakkaus on jotain niin uskomattoman puhdasta ja ehdotonta että sitä ei voi käsittää ennenkuin sen kokee. Äitiyden myötä ymmärrän ja tunnen mitä kuolisin sun puolesta tarkoittaa.

Äitiydessä vaikeinta mulle on ollut hyväksyä ne negatiiviset tunteet. On vaikea hyväksyä että se meikäläisen pikkupiltti voi olla samalla se maailman rakkain ja rasittavin. Oma lapsi on joskus niin perkeleen raskas ja rasittava ja se on oikeesti ihan okei. On ihan okei myöntää että tänään vitutti olla äiti ja on ihan okei myöntää että tarvitsee hengähdystaukoa äitiydestä. On ollut vaikea myöntää itselleen että aina ei vaan jaksa ja se on ihan okei. Se ei tee musta yhtään sen huonompaa äitiä.

Nämä kaksi vuotta äitinä on opettanut mulle ihan uskomattoman paljon asioita niin itsestäni kuin lapsistanikin. Yksi suurimmista mysteereistä on edelleen se, miksi me äidit olemme niin kaikkitietävän raadollisia toisillemme ja kasvatustavoillemme? Edelleen mulle mysteeri on se, mihin naisten käytöstavat ja kyky kommunikoida kiltisti katoaa kun kyse on lapsista tai äitiydestä. Näitä mysteereitä tuskin tulen koskaan ratkaisemaan ja se asia on kai vain hyväksyttävä.

Kaksi vuotta äitinä on ollut jotain hyvin raskasta mutta rakasta. Sekuntiakaan en näistä kahdesta vuodesta vaihtaisi vaikka välillä päätä voisi lattiaan hakatakkin. Koko teksti yhteen lauseeseen tiivistettynä kuuluisi näin: Kaksi vuotta äitinä on elämäni rakkainta ja raskainta aikaa. 

Palaan melkein joka ilta ennen nukahtamista näihin hetkiin ja tunnelmiin. Kun sä ensimmäisen kerran saat lapsesi syliin, vau!<3

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ensi viikolla hieman helpompaa, kiitos!






Mun piti tulla kirjottamaan tänne vaikka mitä mutta väsymys painaa sen verran että lätistään nyt jotain ajatuksen juoksua tänne mielummin. Tolkkua tai järkeä teksti tuskin tulee kamalasti sisältämään joten pahoittelut ;) Päivä, tai oikeastaan koko viikko on ollut vaan...Noh, raskas.

Tino on tehnyt tällä viikolla iltavuoroja taas pitkästä aikaa mikä tarkoittaa että ollaan tyttöjen kanssa oltu paljon keskenämme. Yh elämää ei suinkaan helpottanut isimiehen eilinen koulutuspäivä ja tänään ollaan sitten kiukuteltu kaikki akat vuortellen. Hahah, ei oo Tinolla helppoa ei...Oltiin tänäänkin isimiehen sählyn ajan kolmestaan ja aika lähellä hermoromahdusta kävi tämä mami. Matilda kitisi ja huusi väsymystään muttei antanut unelle periksi, isompi neiti meni nuken pinnasänkyyn makaamaan ainakin sata kertaa jääden sinne jumiin ja huutaen kurkku suorana apua. Okei, näin jälkikäteen tilanne on varmasti ollut älyttömän koomisen näköinen mutta sillon ei kyllä paljon naurattanut. 

Kun vihdoin minineiti nukahti ja isoneiti istui kiltisti syöttötuoliin niin mä söin kaikessa rauhassa keittiön yksinäisyydessä yhden jukurtin ja hieman rauhoitun. Kunnes ruokapöydästä kuului oho huppis, eevaava suihkussa ja koko neiti oli yltäpäältä maidossa. Meinasin vaipua rätti kädessä jo epätoivoon mutta piristyin kun Elvira huikkasi kiukkuisen äidin perään keittiöön; minä rakata sinua äiti! <3 

Olihan meillä oikeasti ihan kivakin päivä vaikka tässä niin paljon nyt purnaan. Kävimme rymättylässä syömässä Pohjankulma  nimisessä ravintolassa (aivan taivaallista ruokaa!) ja pelleilimme tyttöjen kanssa Elviran silmälaseilla. Elvira sai yksi päivä omat rillit kun äidin hiemanliianhintavattaaperonkäsiin- rillit kiinnostavat kovasti.  Mun vanhoista lukulaseista linssit pois ja voilà, ollaan ihan samiksia! Mitä äiti edellä sitä tytär perässä, hyvässä ja pahassa...

Elviran synttärit on nyt lyöty lukkoon ja niitä juhlitaan pitkällä viikon varoitusajalla ensi viikonloppuna. Koti on hieman kaaoksessa kun järjestystä on vaihdettu uuden tv tason myötä (jota joskin ei ole vielä näkynyt...ehkä ensi viikolla?) ja tavarat hieman hakevat vielä paikkojaan. Siinäpä mulle hommaa siis ensi viikoksi jotta saadaan koti juhlakuntoon! 

Olipas vapauttavaa ja kivaa pitkästä aikaa höpötellä vaan niitä näitä ja antaa näppäimistön sauhuta. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, ajatuskatkoja ja sun muita hölynpölyjä joita teksti sisältää. En jaksa nyt oikolukea ja tarkistaa sitä koska minua odottaa herkullinen kanasalaatti ja Tinon kainalo! Kiitos, anteeksi ja näkemiin! Ihanaa sunnuntai illan jatkoa ja saa kertoa, mitä sinulle kuuluu?




perjantai 25. syyskuuta 2015

Siunattu, onnekas ja kiitollinen.


Tänään aamulla aamukahvia juodessani katsoin kahta lattialla makaavaa pientä ihmistä ja mietin miten onnekas olenkaan. Olen saanut synnyttää kaksi täysin tervettä lasta ja kokea kaksi täysiaikaista, täydellistä raskautta vailla sen suurempia huolia. Tammikuussa 2013 ja lokakuussa 2014 tikkuun ilmestyvät kaksi viivaa makaavat nyt tuossa lattialla vierekkäin ja katselevat toisiaan. Se kun ei ole itsestäänselvyys että se pieni punainen viiva näkee koskaan päivänvaloa.

Mä olen todella onnekas ihminen ja olen saanut kokea miten "helppoa" lastenteko on. Toinen plussa tuli yllättäen ja toinen vain neljän kuukauden odottamisen jälkeen. Odottavan aika on pitkä, mutta neljä kuukautta on hyvin lyhyt aika siihen nähden mitä jotkut ihmiset joutuvat odottamaan. Jos koskaan saavat odotustaan loppuun. Ja tähän on vielä pakko todeta että niitä lapsia ei todellakaan tehdä, niitä saadaan.

Mä olen myös onnekas etten henkilökohtaisesti tiedä miltä keskenmeno tuntuu. Olen saanut elämäni aikana kaksi plussaa raskaustestiin ja ne kaksi plussaa asustelevat nyt täällä meidän kotona. Jokainen pieni vihlaisu ja veriviiru sai raskausaikana sydämen pysähtymään mutta onneksi selvisin joka kerta vain säikähdyksellä. 

Välillä havahdun siihen miten helposti sitä tulee valitettua jokaikisestä huonosti nukutusta yöstä tai uhmaraivarista. Pitäisi aina muistaa iloita siitä mitä on annettu eikä valittaa turhasta. On paljon niitä ihmisiä jotka eivät koskaan saa kokea miltä vauvan vatsavaivojen takia valvotut yöt saavat olon tuntumaan tai miten raivostuttavan ihana tuo päätä lattiaan hakkaava uhmakuningatar on. Mä olen niin onnellinen, onnekas, siunattu sekä kiitollinen mun kahdesta täydellisestä tyttärestä vaikka välillä kahvia ja varahermoja kuluukin.


torstai 24. syyskuuta 2015

Viljaton pizza!

Älkää antako ruman kuvan hämätä, taivaallisen hyvää ja lähestulkoon "normaalin" pizzan makuinen! 
Moni kakku päältä kaunis, vai miten se meni...

Tarvitset:

5 kananmunaa

ripaussuolaa

haluamasi täytteet

Erottele munan valkuaiset keltuaisista. Lisää joukkoon ripaus suolaa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdosi. Lisää varovasti joukkoon keltuaiset. Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. 10 min. Ota pizzapohja pois uunista, lisää täytteet ja paista vielä 15-20 min! 
Valmis!

Olin yllättynyt ettei pohja maistunut oikeastaan ollenkaan kananmunalta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, varsin varteenotettava versio rasvalätylle vaikkei viljatonta elämää viettäisikään!


tiistai 22. syyskuuta 2015

Vauvavuoden parhaat apuvälineet!

Tuntuu että äitiyden ja lasten varjolla meille naisille voidaan myydä melkeinpä mitä vain. Elviran vauvavuosi alias ensimmäinen kierros opetti paljon mitä kannattaa hankkia vauvalle. Ja myös sen toisen asian, mitä ei ehdottomastikkaan kannata hankkia vauvalle ellei halua heittää rahojaan kankkulan kaivoon. Tässä pientä listaa tavaroista joista me ollaan hyödytty:



Manduca eli kantoreppu!

Siis voi halleluja kuinka voisin ylistää tätä vehjettä! Me ei pärjättäisi ilman Manducaa enää ollenkaan! Matilda ei kovinkaan kauaa viihdy yksinään joten taaperovauva-arjen combossa tämä on aivan ehdoton. Matilda roikkuu tyytyväisenä kyydissä mukana kun ulkoilemme Elviran kanssa, rpistuamme pyykkejä tai järjestelemme paikkoja. Myös kauppareissuilla aivan mahtava kapistus kun vaunuja ei tarvitse tunkea autoon eikä turvakaukalo vie enää ostoskärryistä tilaa. Suosittelen! Ja nimenomaan kantoreppua, kokemusta löytyy myös rintarepusta joka ei ole kyllä mukava kummallekkaan, ei kantajalle eikä kannettavalle. Tosin merkeissä varmasti huimia eroja mutta kuitenkin! Minä liputan Manducan puolesta!

Sitteri!

Elviran odotusaikana mietin pitkään hankimmeko sitteriä ollenkaan. Sitteri tuli hankittua ja ilman sitä emme olisi pärjänneetkään, kummankaan lapsen kohdalla. Matilda viihtyy parhaiten sitterissä hieman istuvassa asennossa ja seurailee meidän muiden touhuja. Sitterissä vauva on myös helppo ottaa mukaan suihkuun, keittiöön taikka vaikka vessaan jos tarve niin vaatii! Meillä sitteri on toimittanut myös syöttötuolin virkaa ensimmäisten sosekuukausien aikana. Tästä syystä meidän perheen sitterit ovat olleet käytettyjä koska sotkulta ei voi välttyä! 


Bumbo!

Me ostimme kiistellyn bumbo istuimen Elviralle aika aikaisessa vaiheessa. Vaikka väitetään että aika pientäkin vauvaa voi istuttaa kyseisessä tuolissa turvallisesti niin meillä sitä ei kyllä juurikaan käytetty ennen istuttamislupaa. Siinä vaiheessa kuitenkin bumbosta tuli kullanarvoinen apuväline kun Elvira lähti liikkeelle! Elviran sai bumboon siksi aikaa kun hänen piti pysyä paikoillaan, esimerkiksi äidin suihkun aikana tai lattioita mopatessa! Bumbo ei kyllä ole ollut mikään elinehto vaan kiva "lisä", syöttötuoli ajaa samaa virkaa näissä asioissa vaikkakin bumboa on kyllä helpompi roudata ympäri ämpäri asuntoa!

Termosmuki!

Yksinkertainen selitys: kylmä kahvi ei kaunista (koittu on monesti..) ja edes joskus on ihan jees juoda aamukahvi lämpimänä.


Tangle Teezer!

Paras apuväline vauvan karstanpoistoon! Suihkun jälkeen harjaa vauvan hiukset tällä harjalla niin karsta lähtee kuin itsestään. Varsinkin peikkotyttö Matildalla aivan mahtava vehje kun karstaa ei meinaa edes löytää pehkon seasta!

Vauva shampoo!

Karstan poistoon tämäkin tuote. Elviralla oli aikoinaan paljon karstaa ja joku vinkkasi että karsta lähtee pikkuhiljaa pois jos pesee vauvan hiukset shampoolla. Toimi, vaikkei kyllä koko ongelmaa poistanutkaan! Myös Matildan karsta väheni huomattavasti teezer&shampoo yhdistelmällä!

Vauvan pesupyyhkeet!

Näillä lähtee niin kuivuneet ruokatahrat syöttötuolista kuin väsyneen äidin meikitkin naamasta! Nopea kainalopesu ennen kauppareissua tai puklut pois kangassohvasta! 

Tässä taitaa olla meidän suurimmat apuvälineet arjessa. Onko teillä jotain ehdotonta suosikkia? 

P.s Oikeasti maailman paras apuväline on varahermot, niitä nimittäin joskus tarvitaan...


maanantai 21. syyskuuta 2015

Ihanan tavallista arkea.







Tiedättekö, välillä tuntuu että arki hukkuu jonnekkin pyykkivuoren, tiskivuoren sekä villakoirien keskelle. Välillä tuntuu että juuri sain aamukahvin juotua ja nyt jo syödään iltapalaa. Välillä tuntuu etten ole juurikaan ehtinyt päivän aikana sanaa Tinon kanssa vaihtamaan kun jo toivotetaan hyvää yötä. Ennen ajattelin että paras päivä on silloin kun siihen kuuluu jotain spessua mutta asia on oikeasti aivan päinvastoin, parhaita päiviä on ne ihan tavalliset elämänmakuiset perhepäivät.

Viikonloput ja Tinon vapaapäivät ovat niitä viikon kohokohtia. Eilen isi oli taas kotona meidän kanssamme ja vietimme koko päivän perheen kanssa. Illalla väsyneenä sänkyyn kaatuessani olin aivan loppu, mutta kaikesta uupumuksesta huolimatta nukahdin hymy huulilla. Emme tehneet koko päivänä mitään kovin poikkeavaa ja ihmeellistä, mutta parasta oli se että kaikki tekemämme (tai tekemättä jättämämme..) asiat tehtiin perheenä ja koko konkkaronkka koossa!

Kävimme lounaalla isäni luona, nukuimme päikkärit, siivosimme ja menimme kävellen lähikaupasta hakemaan pitsa-aineksia. Nauroimme, leikimme, sähläsimme ja juttelimme! Elviran unille meno venyi niin myöhäiseksi että painuttiin oikeastaan koko perhe samaan aikaan nukkumaan eikä sitä "omaa aikaa" juurikaan jäänyt. Mutta ei sitä edes kaivannut, oli ihana viettää ja nauttia sunnuntai päivästä koko perheen voimin! Ilman kiirettä ja aikataulua, kaikessa rauhassa. Nämä on näitä arjen parhaita hetkiä jotka haluan vielä kiikkustuolissa muistaa. Ei ne ostetut lelut tai tehdyt reissut mieleen päällimäisenä jää, vaan juurikin nämä arjen onnelliset kultahetket. Ja ihanan päivän kruunasi ihana yö, Matilda nukkui 22-07 välin heräämättä! Aikas makosaa elämää! <3 Kaiken tämän onnellisuuden keskellä mulle on iskenyt aivan älyttömän kova ok-talo kuume joten uppoudun jokakodin maailmaan...voihan rahanmeno ja velkavankeus sentään ;)







sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Something new for mom!



Tein tuossa muutama viikko sitten syyssiivouksen vaatekaappiini ja "kyllä mä näitä vielä joskus käytän" vaatteita lähti kavereille ja kirppikselle parin Ikea kasillisen verran. Siivousvimman jälkeen tajusin ettei mulla ole kovinkaan paljon vaatteita joissa oikeasti viihdyn ja joista oikeasti pidän. Päätin aloittaa pikkuhiljaa projektin nimeltä vaatekaappi uusiksi. Nimenomaan pikkuhiljaa. nimittäin äitiyslomalla ei niin kovin paljon ole varaa shoppailla.

Suurin ja merkittävin kriteeri vaatekaapin uudistuksessa on monikäyttöisyys. Haluan vaatteita joita voi vapaasti sekä helposti yhdistella keskenään. Tein itselleni lupauksen että uuden vaatteen saa ostaa JOS se mätsää vähintäänkin kahden jo vaatekaapista löytyvän vaatteen kanssa. Näin pyrin välttämään vaatepaljoutta joista ei oikeasti löydy mitään päälle pantavaa (vaikka tämä taitaa olla aina ongelmana, naisihminen kun olen..)

Kävin torstaina kirpputorilla ja löysin itselleni aivan superihanan, tyylikkään ja siistin takin syksyksi! Takki oli aivan uuden veroinen ja maksoinkin kirppistuotteeksi siitä aika paljon mutta kieltämättä on kyllä joka pennin arvoinen. Mustan värin ansiosta se sopii jokaisiin housuihin ja kenkiin mitä kaapista löytyy. Takki oli eilen ekaa kerta käytössä kun olimme tyttöjen kanssa istumassa iltaa ja pakko myöntää, olen rakastunut! <3









lauantai 19. syyskuuta 2015

Stressittömät 2-vuotis synttärit, mission impossible?


Päivämäärä 6.10.2015 lähestyy uhkaavasti meitä! Päivä jolloin äidin pieni vauva täyttä jo 2 vuotta! APUA! Mä en ole vielä uhrannut kuin pari ajatusta synttäreitä varten ja mietin mahtaakohan tässä ihan kiire tulla? Tein kuitenkin yhden päätöksen synttäreistä, stressiä ei aio niistä tällä kertaa ottaa! Hyvä päätös mutta mahdoton toteuttaa? Tuntuu että tuskahiki nousee nyt jo pikkuhiljaa pintaan tätä tekstiä kirjoittaessani...

6.10 on Elviran virallinen syntymäpäivä mutta koska se sattuu olemaan tiistai päivä, synttäreitä juhlitaan joko sitä edeltävänä taikka seuraavana viikonloppuna. Tai sekä että, koska pidämme kahdet eri synttärit. Toisiin synttäreihin tulee sukulaiset ja toiset ovat "kaverisynttärit" jonne kutsumme kaveripiirimme perheelliset ihmiset lapsineen. Päivämääriä emme ole vielä lyöneet lukkoon koska odottelemme vielä Tinon seuraavaa työvuorolistaa...




Synttäreiden teeman voitte jo arvata, nimittäin se on mikäs muukaan kuin MUUMIT. Elvira on aivan tajuton muumifani joten muumeja on löydyttävä neiti taaperon synttäreiltä. Olen pongannut muumi kertakäyttöastioita sekä Prismasta että Talouspörssistä, päästänpä tiskauksessa ainakin helpommalla! Muumi ilmpallot olisivat myös aivan superit, mahtaakohan sellaisia jossain olla?

Tarjoiltaviksi ajattelin täytekakun sijaan tehdä juustokakun. Suolaisiksi tortillarullia taikka pasteijoita ja siihen vielä keksiä, karkkia, vesimelonia tai jotain. Ehkä päätös tehdään sitten viimeisellä kauppareissulla ennen juhlia..Kutsut lähtevät tylsästi tekstiviestillä koska stressittömiin synttäreihin ei kuulu kiireessä väsätyt kutsukortit jotka lähetetään viimetinkaan. Ehkä se stressittömyys ei jääkkään pelkäksi puheeksi? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tärkeintä kuitenkin on vain saada kaikki rakkaat juhlimaan meidän pientäsuurta neitiä!




Postauksen kuvituksena toimii Elviran yksvee synttärikuvat, miten näistäkin voi olla jo vuosi! Miten mun pienestä konttaavasta vauvasta on kasvanut vuodessa niin iso, juokseva, kiukutteleva mutta niin maailman ihanin lapsi. Joka kaikessa ihanuudessaan kävi eilen haukkaamassa siskon reisimakkaraa...Äidin pieni uhmakas ihanuus<3 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Velli vauvan tiellä pitää.


Matilda on syntymästä saakka ollut kova syömään. Koska meidän pikkumimmi kasvaa kokonaan korvikkeilla, maitoa ei voi ihan tolkuttomia määriä mennä. En tiedä tarkkaa rajaa, mutta korvikkeella on jokin suositeltava maksimi määrä kuinka paljon vauva voi sitä vuorokaudessa syödä. Tämän ikäisen pitäisi juoda maitoa 700-1000ml vuorokaudessa. Meillä maitoa meni vuorokaudessa minimimissään litra, parhaimpina päivinä jopa pari litraa. Oli siis aika ottaa ruokavalioon myös jotain muutakin kuin maitoa. Meille tämä jokin oli velli.

Neuvolassa ei taideta enää oikein suosia vellin antoa ja en yhtään ihmettele. Velli on täyttävää muttei kuitenkaan sen ravintorikkaampaa mitä korvike. Näin ollen on vaarana, ettei vauva saa tarpeeksi energiaa vellin täyttäessä mahan pitkäksikin aikaa. Meille kuitenkin velli tuntui oikealta vaihtoehdolta, onhan Matilda vielä niin kovin pieni ettei soseet ole vielä ihan ajankohtaisia. Ostin kaupasta ensin muutaman purkin Valion Onni velliä mutta lopulta tulin siihen tulokseen että taidanpa tehdä vellit itse. Itse tehtynä velli on paljon halvempaa ja samalla sen saa tehtyä siihen tuttuun ja turvalliseen korvikkeeseen ja näin ollen velli on hieman hellävaraisempi vauvan vatsalle.


Ensimmäiseksi keitin maissivelliä maissijauhoista. Ei kelvannut. Sen jälkeen kokeilin riisivelliä ja se meni kuin kuumille kiville. Riisivellin tein laiskasti ja helposti käyttämällä Muksun valmispuurojauhetta. Riisipuuroa siis tottakai. Puuron paketissa lukee ikäsuositus +5kk mutta sen ei kannata antaa hämätä, ihan samaa tavaraa on mitä valmis riisivelleissä käytetään. (Ja samaa tavaraa mitä normaalit riisihiutaleet ovat, jos halvalla haluaa päästä niin blenderin läpi "normaalit" riisihiutaleet ja saa aivan samaa tavaraa kuin tämä Muksun puuro on! Vain paljon halvemmalla...) Velli on todella helppo tehdä riisihiutaleista: 120 ml lämmintä korviketta jonka joukkoon sekoitetaan hiutaleita 2-3 rkl. Sekoitetaan ja annetaan hetken tekeytyä! Valmista!

Meillä Matilda saa velliä kerran päivässä aina yötä vasten. Yöheräämiseen vellin aloitus ei ole auttanut mutta maidon määrä on huomattavasti pienentynyt kun iltatankkauksen aikana saa vähän tuhdimpaa tavaraa. Samalla myös pukalailu sekä mahavaivat ovat suurimmaksi osaksi kadonneet. Yöllä heräätään edelleen kerran, mutta purkillisen sijaan korviketta juodaan enää 120-150 ml. Ennen meidän yöt olivat syömisen jälkeen todella levottomia koska maitoa juotiin niin paljon että masuvaivat kiusasivat loppu yön. Nyt Matilda herää aamuyöstä syömään ja nukahtaa samantien tyytyväisenä yhtään ähisemättä ja puhisematta.


P.s Jos joku meinaa tehdä velliä enemmän kuin yhden satsin kerralla niin muistathan ettei korviketta saa ikinä lämmittää useammin kuin kerran. Kannattaa siis tehdä tönkköä, vesipohjaista velliä jota voi lantrata maidolla käyttöön otettaessa! Kannattaa myös ehdottomasti kokeilla näitä puurojauheita, saa helposti ja vaivattomasti annos kerrallaan tehtyä! (Riisipuuroa nimenomaan, muut puurot kannattaa jättää sinne viljan aloitus ikään..)