Kaksplus.fi

MENU

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Neljä kiloa kultaa.

28.6.2015 kello 22:33
syntyi maailmaan 
4230 grammaa ja 51 senttiä
puhdasta kultaa!



Synnytys meni hyvin ja ollaan eilisestä saakka oltu kotona totuttelemassa uuteen arkeen. 
Ollaan kaikki ihan onnesta soikeena ja Elvirakin otti pikkusiskon paremmin kuin hyvin vastaan.
On tämä vaan upeaa! <3

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Neuvolakuulumisia ja keskiaikamarkkinoita!


Viime kerralla neuvolakuulumisia kirjoittaessani ajattelin niiden olevan viimeiset. Vaan kuinkas kävikään, yhdessä koossa ollaan vielä tiiviisti ja tänään aamulla oli taas aika käydä mittauttamassa tämä mama! 

Käynti ei olisi voinut parempaan paikkaan osua koska viimeiset kaksi päivää mua on turvotuksen lisäksi vaivannut verenpaineiden nousu sekä päänsärky. Nämä kaikki kolme ovat oireita raskausmyrkytyksestä joten olisin luultavasti joka tapauksessa soitellut tänään neuvolaan jotta olisin päässyt varmistamaan ettei kyseessä ole myrkytys. Pissanäyte oli puhdas, joten huolta ei tällä hetkellä ainakaan ole. Sain kehotuksen mittailla päivittäin paineita ja jos ne nousetvat 150/100 paikkeille, on otettava yhteys neuvolaan. Päänsäryn itse pistän allergian sekä hormonien piikkiin mutta mielenrauhan vuoksi hyvä että myrkytys on nyt poissuljettu, ainakin toistaiseksi. Ehkä vaihteleva hormoni toiminta ja siitä johtuva päänsärky ennakoi synnytystä? Toivoa ainakin saa.

Pappan korkeasta sylistä oli hyvä ihmetellä markkinamaailmaa! 




Tämän kerran mittaustulokset:

Rv: 40+5 (39+1)

Paino: +17kg (+15)

Turvotus: + (+)

Verenpaine: 131/90 (132/85)

Sf: 37cm (35cm)

Tarjonta: RT (RT)

Sikiön syke: 120 (140)

Liikkeet: ++ (++)

Painoa oli taas tullut oikein reippaasti enkä yhtään ihmettele, niin kamalaa tämä turvotus on. Neuvolantätikin sanoi että kieltämättä kasvoista huomaa että nesteitä löytyy. Kohdunpohjankorkeus eli Sf mitta huitelee taivaissa, yläkäyrästä mentiin jo yli. Terkkarin käteen vauva tuntui tällä hetkellä nelikiloiselta joten olisi oikein suotavaa juhannusvauvan ulkoistua mahdollisimman pian. Varsinkin kun neuvola laskee kuukautisten mukaan ja on vasta 40+2 viikolla eli jos käynnistykseen joudutaan niin se on vasta sitten joskus parin viikon päästä. Toivon todella että nyt viikonlopun aikana päästäisiin tositoimiin! Ihan vain mun alakertani vuoksi...




Neuvolan jälkeen me lähdettiin Turun keskustaan keskiaikamarkkinoille. Elvira oli ihan ihmeissään ja intopiukeena koko reissusta, ihmismassan keskellä likka oli kuitenkin todella hiljaista ja ihmetteleiväistä neitiä. Vaikka sadetta oltiin luvattu lähes koko päiväksi, keskipäivä olikin todella kaunis ja aurinkoinen. Vaikka mitään ei markkinoilta lounaan lisäksi tarttunut mukaan, oli todella kiva päästä täältä neljän seinän sisältä hieman ihmistenilmoille pällistelemään maailmaa. Reissu meni mun jaksamisen osalta myös ihan kivasti vaikka jalat sekä selkä oli jo aika loppu kotiin päästyämme. Pitäisi ehdottomasti ottaa enemmän selvää oman kaupungin tapahtumista koska tälläisissä on todella kiva käydä! Elviralle koko reissun kohokohta taisi olla lampaat vaikka itku meinasi päästä kun iso lammas määkäisi kovaan ääneen..Meidän pieni kaupunkilaisneiti<3



Ihanaa viikonloppua kaikille ja peukut pystyyn että tämä olisi meidän viikonloppu! Huomenna olisi oikein oiva päivä nimittäin huomenna on myös meidän Elviran nimipäivät! 



torstai 25. kesäkuuta 2015

Kypsä, kypsempi, MINÄ!



Terkkuja täältä raskauden hehkun sekä tasapainoisen odottajan keskeltä! (Sarkasmia maailman suurimmalla ässällä..) Nyt on tultu tässä odotuksessa siihen pisteeseen että mitta on täysi. Tai ylikin jo. Jos olisin hedelmä niin olisin jo ihan komposti kamaa kaikessa kypsyydessäni. Ei vaan jaksaisi enää!

Jokainen odottaja kokee näitä tunteita raskauden aikana. Muistan nämä samat fiilikset viime odotuksesta joten olen yrittänyt pysyä mahdollisimman positiivisena, ne kuuluvat asiaan. Onnistuinkun melko hyvin tässä asiassa ja tämä supermegaketutus on saapunut vasta lähipäivinä. Johtuen ihan siitä että enää ei ole niin kovin hyvä olla.

Tänään eletään raskausviikkoa 40+4. Elvira syntyi 40+4 viikolla. Neuvolan laskurin mukaan eletään tosin vasta viikkoa 40+1 (Minä lasken ultran mukaan, neuvola kalenterin mukaan). Turvotus on lisääntynyt viime päivinä aivan huikeisiin säfääreihin ja jalkoja särkee. En jaksa kävellä, en seistä. Ainoastaan maata tai löhötä sohvalla. Edes tunnin mittainen kauppareissu ei mene enää ilman särkyjä ja kolotuksia. Ja säryistä puhuessani en todellakaan puhu supistuksista, ehei. Ne ovat lähteneet livohkaan nyt kun niitä viimein kaivattaisiin kovin. 



On hyvin turhauttavaa herätä joka aamu uuteen päivään. Se tarkoittaa ettei yöllä tullut taaskaan lähtöä. Olen koko ajan ihan kärttyinen ja väsynyt ja sekin turhauttaa. Tiedostan tämän asian mutten voi sille mitään, Ei vaan jaksa enää. Tinokin totesi tänään että olen koko ajan ylimääräinen uloke otsassa. Raukkaparka. 

Nämä viimeiset päivät kuluvat turhauttavan ja tuskastuttavan hitaasti. Joka ilta menen innolla nukkumaan ja mietin olisiko tämä se yö. mutta aina aamulla saa pettyä. Eihän se ole kiveenhakattu että synnytys käynnityisi yöllä, mutten osaa ajatella muuta koska viime kerralla meni näin. Tuntuu myös että kaikki ympärillänikin synnyttävät mutten minä. Jopa särkäniemen aasi. Voihan vehnäleipä! 

No, eiköhän tämä tästä. Valivali ja sitä rataa. Kuukauden päästä valitan täällä miten ikävöin raskautta ja isoa vatsaani. Siinä vaiheessa joku voi lyödä mua halolla päähän ja muistuttaa näistä viimeisistä nautinnollisista hetkistä nestepallona.

Luopusin mun lävistyksistäkin kun huulikorun tappi kävi liian lyhyeksi tuvotuksen takia...Ah niin ihana turvotus <3

P.s Blogissa näkyy nyt valitettavan paljon huonolaatuisia kännykkäkuvia mutta kamera on jo akku täynnä ladattu sairaalakassiin odottamaan ihmettä. Pitäisi varmaan purkaa koko kassi jotta lähtö tulisi joskus...

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Elviran puheen kehitys!


Olen neljä kuukautta sitten tehnyt postauksen Elviran puheesta pienen Elvira-Suomi sanakirjan muodossa! Neljässä kuukaudessa puhe on ottanut kuitenkin todella suuren harppauksen eteenpäin joten on aika taas katsastaa Elviran maailman pariin; mitä meidän taapero puhelee? 

Elviralle tulee heinäkuun alussa täyteen vuosi ja yhdeksän kuukautta. Tämän ikäiseltä lapselta ei vielä "vaadita" selkeää puhetta ollenkaan, Elviralla on kielellinen kehitys ollut aina liikunnallista kehitystä edellä ja meidän taapero puhelee jo paljon lauseitakin. Mun on äitinä vaikea sanoa miten selkeää puhe on koska elän Elviran kanssa niin symbioosissa: mulle jokin sana on helppo tulkita kun taas hieman vieraamman ihmisen korvaan sana saattaa olla pelkkää siansaksaa. Osa puheesta kuitenkin vielä on vauvapuhetta, mutta paljon on jo sanoja sekä lauseita joita ymmärtää vaikkei koskaan olisi niitä kuullutkaan.



Elviran ensimmäinen kaksi sanainen lause oli:
Isi töissä!

Ensimmäinen kolmi sanainen lause oli kysmys: 
Missä jokin on?
(Valitettavasti en muista mikä jokin sanan tilalla oli!)

Kolmi sanaisia lauseita tulee todella kovaa tahtia lisää sanavarastoon. Suurin osa niistä on kysymyslauseita, missä jokin on mutta viime viikolla Elvira sanoi maailman ihanimmat kolme sanaa kun tuli aamulla herättämään meitä vanhempia:

Äiti, rakkattaa sua!

Isi, rakkattaa sinua!


Elvira osaa toistaa perässä melkein kaikki sanat mitä hänelle sanoo. Vaikeimmat niistä saa oman muotonsa Elviran suussa, esimerkiksi makkara on akkama. Elvira on todella kiinnostunut uusista sanoista ja ympärillä pyörivästä maailmasta. Hän haluaa että hänelle sanoitetaan lähestulkoon kaikki mitä ympärillä on. Elvira osoittelee sormella esineitä ja asioita ja sanoo KATO kun haluaa tietää mikä asia on kyseessä sekä toistaa sanan perässä. Jos sana on liian vaikea toistaa, jatkaa hän kato sanan toistamista ja nyökkäilee päällään. 

Elvira höpöttää ja puhelee suurimman osan ajasta jonka on hereillä. Hiljaiseksi meidän neitiä ei siis todellakaan voi sanoa, vaikka puhetta saa hieman odottaa vieraampia ihmisiä kohdatessa. On aivan mahtava seurata miten nopeasti pieni ihminen imee itseensä tietoa ja taitoa. Mahtavaa ja hieman haikeaa, kohta täällä puhutaan ihan selvää Suomea koko ajan ja saamme heittää hyvästit hellyyttävälle taaperokielelle jonka meidän tirriäinen on ihan itse kehittänyt!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

The Day!

Tänään on se päivä jota olemme odottaneet innolla viime lokakuusta saakka. Tänään on juhannusvauvan laskettu aika! Tänään on siis se päivä jona vauva ei ainakaan synny ;)

40+0 ja yliajalle mentiin niin että tärähti! Tämä raskaus on antanut niin monta kertaa toivoa synnytyksestä mutta edelleen yhdessä kasassa ollaan. Eilen kärsin kovista supistuksista kuutisen tuntia mutta kolmannen Panadolin jälkeen kivut lopahtivat. Tänään on hieman kumma tunne ollut vatsassa ja pientä jomottelua, mutta ei sen suurempaa. Limatulppaa olen bongannut pitkin päivää vessareissujen yhteydessä mutta sehän ei sinällään tarkoita mitään! 

Turvonnut hautomo jatkaa siis edelleen toimintaansa. Elvira syntyi viikolla 40+4 ja toivon että tällä kertaa ei ainakaan pidemmälle mennä. Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on paljon, mutten usko synnyttäväni ennenkuin olen Tyksissä ja vähintäänkin seitsemän senttiä auki, haha! Sen verran usko on hiipunut tämän soutaa huopaa meiningin takia. Tälläkin hetkellä supistuksia tulee jonkun verran, laimeita sekä lyhyitä. Tuskaista tämä loppu aika, ei voi muuta sanoa!


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Lokinpaskan kulta-aikaa.


Äityleiden erään ketjun innoittamana selasin vanhoja kuvia teinivuosiltani. Niitä ei kovin montaa ole, koska silloin selfiet ja älypuhelimet olivat vasta tulossa muotiin, irc-galleria sekä messenger olivat sitä jotain. 

Voi niitä nuoruusvuosia vai miten se sanonta meneekään...Menin yläasteelle vuonna 2007 (?) joten siitä voi kai aloittaa teinivuosieni laskemisen. Teini-ikään kuuluu totta kai kaikki ihanan kamalat muotioikut joita sitten naureskellaan ja hävetään kiikkustuolissa. 



Mun teinivuosilta suurimmat (sekä kamalimmat..) muotihitit olivat:

Silmissä lokinpaska 
(valkoista eyelineriä)

Katkoviiva kulmakarvat
(tätä mä en valitettavasti kyllä ole henkilökohtaisesti kokeillut:D)

Äärrimmäisen ruskeat ja vahvat aurinkopuuterit poskissa

Hämähäkkiripset eli puoli purkkia ripsiväriä ja kaikki yhdessä klöntissä, about kolme ripseä per silmä.

Sivuotsis ja sivujakaus. Tuolta jostain toisen korvan kohdalta vedetty toiselle puolelle kaikki hiukset.

Vetyperoksidi blondi eli toisen sanoen oranssi tai pissankeltainen tukka koska 
kotivärjäys ja värinpoisto 4 evah!<3

Puuterimeikkivoidenudehuulet. Oikeesti,hyi! :D

Kaksi litraa hajuvettä.
 (Kaikki Seppälän hajuvedet oli ihan parhaita.)




Oi tuota kultaista nuoruutta! Ihmettelen välillä miten mun vanhemmat ovat antaneet mun toteuttaa itseäni ja lähteä ulos, miten sen nyt sanoisi, järkyttävän näköisenä! Pisteet heille, toivottavasti pystyn itse olemaan samanlainen vanhempi sitten kun Elvira ja juhannusvauva ehtivät teini-ikään. Tosin toivon kovasti että silloin sen ajan muoti ei ole teineillä yhtään niin paljastavaa mitä tällä hetkellä, mun lapseni ei nimittäin ikinä saa kulkea tuolla "shortseissa" jotka ovat yhtä pienet mitä pikkuhousut. Harmittaa kun ei ole olemassa mitään vanhoja muistitikkuja tai irc-gallerian tunnuksia jotka voisivat sisältää aikamoisia helmiä noilta ajoilta. Toisaalta tämä voi olla ihan hyvä asia... :D Kyllä sitä välillä haikeudella miettii miten helppoa elämä tuolloin oli! Suurimmat murheet ja stressi tulivat siitä mitä viikonloppuna kavereiden kanssa tehtäisiin. Sitä vaan silloin unohti nauttia niistä hetkistä ja odotti vain aikuistumista, tai oikeastaan täysikää ja baareilua!

Mitäs ihaniakamalia muotivillityksiä te muistatte teinivuosiltanne? :)

2008 & 2015! :D

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Syy hiljaisuuteen...



..ei ainakaan ole syntynyt juhannusvauva! Eli yhdessä koossa ollaan vieläkin vaikka aikamoista somehiljaisuutta olen viettänytkin kokonaiset kaksi päivää (ennätys..?:D). Ihanaa kun siellä ruudun toisella puolella jännitetään meidän vauvan saapumista, täällä myös on jo todella malttamattomat fiilikset! Supituksia ja jomotuksia tulee jonkun verran mutta säälittävin määrin ja kivuin kuitenkin. 

Olo rupeaa olemaan jo aika turhautunut ja malttamaton, turvottaa eikä nukutuksi saa näiden jomotusten kanssa. Viime yönä valvosin selkäjomottelun kanssa kolmisen tuntia (okei, aamuvirkulla kello 4:00 heräävällä taaperolla oli myös osuutta asiaan..) ja se antoi toivoa tulevasta synnytyksestä enemmän kuin kaikki supistukset yhteensä! Nimittäin Elviran kohdalla ainoat synnytyksestä ennakoivat merkit olivat juurikin selkä jomottelut sekä selkäsupistukset. Toivossa on hyvä elää ja eipä kai tässä mikään muu autakkaan!



Eilisen kurjuus ilman takia kävimme vähän kuluttamassa aikaa shoppailun merkeissä. Löysimme Elviralle hänen ensimmäisen muovailuvahasettinsä ja sen parissa aikaa menikin pitkä tovi! Kovin neitosen teki mieli tuota herkkua maistaa mutta yhden kerran kokeilun sekä torujen jälkeen vaha pysyi hienosti suun ulkopuolella. Elvira on aikamoinen näpertelijä leikkijä ja mieluisimmat leikit ovatkin pientä näpräämistä ja ahertamista. Vauhdikkaita leikkejä Elvira ei juuri leikikkään, mitä nyt aina välillä villiintyy juoksentelemaan pää kolmantena jalkana. Ja tämä äiti nauttii myös muovailuvahan kanssa ähräämisestä, se on nimittäin aika terapeuttista hommaa!

Takki alkaa raskauden takia olemaan kyllä aika tyhjä tällä hetkellä. Mikään ei jaksa kiinnostaa tai innostaa kun vain odotan h hetkeä. Voisin vaan olla ja istuskella tässä sängyllä siihen asti että päästään synnytyksen makuun. Blogi voi siis myös tästä syystä olla hieman hiljaisempi joten kannattaa ehdottomasti tykätä blogin facebooksivusta sekä seurata meidän menoa myös Instagramista! Linkit löytyvät tuolta sivusta mustaa palloa klikkaamalla! (Ei näy mobiiliversiossa!) Näihin somekanaviin tulee tieto myös synnytyksestä ennen blogia ;) 




Hyvää juhannusta vaan kaikille sinne ruudun toiselle puolelle ja toivotaan että juhannusvauva ulkoistuisi nimensä mukaisesti vielä tämän juhannuksen aikana! Huominen päivä aikaa, toivotaan parasta! Lähettäkäähän kaikki kipeitä supistuksia tänne suuntaan kiitos! <3

Koti on tänään siivottu ja puunattu lattioiden pesua myöten, nyt olisi vauvan hyvä tulla siistiin ja puhtaaseen kotiin! Lastenhuoneen ovi huutaa myös kipeästi toista upeaa nimeä! <3

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Koko perheen kesäloma ja viimeinen (?) neuvolakäynti!


Hiphei, me ollaan koko perhe nyt lomalla! Tinolla alkoi eilen kuukauden mittainen kesäloma joten nyt saadaan vihdoin ja viimein rauhoittua koko perhe juhannusvauvan tuloon. Kyllä kieltämättä hieman jännitti ehtiikö isimies synnytykseen jos kesken hänen työpäivänsä vedet lorahtaa. Onneksi jännitys on ohi nyt! Vaikka eihän tämä täältä mihinkään lähtenyt tulemaan yhtään aikaisemmin näköjään...



Eilen oli taas jälleen kerran neuvolakäynti edessä vaikka viime kerran jälkeen toivoin sen jo olevan viimeinen. Mutta vihdoin ehkä nyt tämä eilinen oli se viimeinen, vai mitä? Toivoa ainakin saa ja pitää nimittäin seuraava aika on vasta ensi viikon perjantaina ja silloin ollaan sitten jo viisi päivää yliaikaisia. Elvira syntyi viikolla 40+4 että jos pikkusysteri tähtää samaan niin sitten toivoa on! Mutta nimenomaan toivoa, joka on välillä jo hieman menetetty tapaus...



Käykö teillä muuten isimiehet mukana äitiysneuvolassa? Tino on ollut toki jokaisessa ultrassa mukana mutta neuvolakäynneillä vain parilla. Eihän siellä mitään ihmeellistä tehdä joten mä olen sanonut ettei tarvitse tulla koska itseänikin siellä turhauttaa käydä. Ja minä kun hölötän koko käynnin kuin papupata niin eihän tuo kaksilahkeinen saisi edes puheenvuoroa, hahah! Kuitenkin, siirrytääs niihin mittaustuloksiin taas kerran!

Raskausviikko: 39+1 (38+4)

Paino: +15kg  (+12,3kg)

Turvotus: + ( + )

Verenpaine: 132/85 (118/78)

SF mitta: 35cm (33cm)

Tarjonta: RT (RT)

Sikiön syke: +140 (+143)

Liikkeet: ++ ( ++ )

Turvotus on aika huikeeta tällä hetkellä ja sen kyllä huomaa, painoa oli tullut 1,7kg/viikko tahdilla! Verenpaineet olivat myös hieman koholla mutta mitään muuta raskausmyrkytykseen viittaavaa ei ole. Onneksi minulla on kotona mittari joten voin mittailla verenpainetta jos siltä tuntuu! Sf mitta on tällä hetkellä samassa mitassa mitä Elvirasta viimeisin mitta oli. Vaikka aluksi vatsa tuntui valtavalta niin tällä hetkellä olen sitä mieltä että se on loppupeleissä aika siro tapaus. On niitä suurempiakin nähty nimittäin! Terveydehoitaja oli sitä mieltä että juhannusvauva on kyllä todella alhaalla, mutta pää ei taida olle vielä sittenkään kiinnittynyt. Uskon kyllä hyvin koska sellaista rundia vedetään tuolla alhaalla välillä että luulen pään putkahtavan ulos hetkenä minä hyvänsä. 

Tää kuva on vähän huono kun ei ole vertailupohjaa mutta sanotaanko että sormien paksuus on kaksinkertainen tällä hetkellä...yyh!

Toivon niin kovasti että vedet menisivät jo vaikka ensi yönä, haluan jo synnyttämään! Tuskaisen pitkiä nämä viimeiset päivät! Supistukset ovat taas tehneet paluun, edelleenkään ei kovin kipeinä mutta kiusaavina. Alavatsaa myös jomottaa aika hyvään tahtiin joka päivä joten toivotaan sen ennakoivan synnytystä ja piakkoin koittavaa lähtöä! Ehkä juhannuksena kenties pääsisimme jo tositoimiin...Toiveajattelua?




Kaikesta malttamattomuudesta huolimatta nyt viimeiset hetket nautitaan meidän ainokaisen pirpanan seurasta ja keskitytään hänen huomioimiseen! Meitä voi olla neljä hetkenä minä hyvänsä, huikeeta!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kohti elämäntaparemonttia: ruokarempalla terve vatsa?

Raskaus vetelee viimeisiään (TOIVOTTAVASTI!) ja olen pikkuhiljaa alkanut suunnittelemaan synnytyksen jälkeen alkavaa elämäntaparemonttia. Suurin remontin aihe on mun ruokavalio, se on tällä hetkellä niin retuperällä etten kuuna päivänä kehtaisi julkistaa viikon ruokalistaani täällä netin puolella. Herkut ja mätöt maistuu, liian suuresta annoskoosta puhumattakaan! Hiilareita, hiilareita ja hiilareita...

Mun elämäntaparemontin olisi oikeasti pitänyt alkaa jo aikoja sitten. Jos oikein muistan, vuonna 2010 aloin kärsiä aivan hirveistä vatsakivuista ja ruoansulatusoireista. Vatsa oli kipeä ilmapallo ja koko ajan sekaisin. Ruoanjälkeen olo oli yhtä tuskaa. Tutkittiin, sörkittiin ja otettiin verta mutta missään kohtaa en saanut mitään selitystä näille oireille. Kuitulisällä sekä laktoosittomalla ruokavaliolla olo parani huomattavasti, muttei kuitenkaan poistanut vaivoja kokonaan. Eivätkä ne ole poistuneet tähänkään päivään mennessä vaikka kovasti helpottaneet ovatkin. Olen diagnosoinut itse itseni: liian vähän liikuntaa ja liian huonoa ruokaa. Oireet nimittäin alkoivat silloin joskus teini-iässä kun liikunta ei enää oikein kiinnostanut vaan kaikki muu meni terveellisen elämän edelle. On ollut viikkoja, jopa kuukausia kun vatsa on parempi mutta oikean ruokavalion ja vatsaoireiden kadottamisen yhteys on vielä näinkin monen vuoden jälkeen löytämättä.

Erään blogiyhteistyön kautta törmäsin uuteen blogituttavuuteen, Mammalaiffii-nimiseen blogiin. Blogissa on paljon juttua elämäntaparemontista ja aloin koluamaan postauksia läpi (KLIK). Blogissa puhutaan VHH ruokavaliosta eli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Olen joskus kokeillut karppausta joka ei minun keholleni sopinut mutta nyt koin valaistumisen, olisiko tästä apua mun vatsavaivoihin? Hiilarit tunnetusti turvottavat ja sekoittavat vatsaa, vehnä ja muut viljat voivat aiheuttaa suolisto-oireita. VHH ruokavaliolla mun ei tarvitsisi totaalikieltäytyä mistään, koska se ei ole tarkoituskaan. Vähentää hiilareita ja mikä tärkeintä, vaihtaa huonot hiilarit niihin parempiin. 

Ehkä VHH dietti on ratkaisu mun vuosia kestäneisiin vatsavaivoihin? Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen? Se selviää vain kokeilemalla! Pullaleipä vaihtuu ruisleipään ja suurin osa pastasta ja perunasta jää unholaan: tilalle keitettyjä kasviksia ja tuoreita vihanneksia. Herkkupäivä kerran viikkoon ja silloinkin kohtuudella. Että tiedoksi vaan sinne ruudun toiselle puolelle kaikille tutuille, kun tulette juhannusvauvaa katsomaan niin pitäkääkin huolta ettei mun kädessä näy pullanpalasta ;) 

P.s Jos tiedätte hyviä sivustoja tai blogeja joissa on reseptejä, vinkkejä tai ihan mitä vain VHH ruokavalioon liittyen niin saan, eikun PITÄÄ linkatavinkata ;)



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kun taapero kirosanan sanoi.

Tiedättekö sen tunteen kun voisitte lyödä itseänne halolla päähän ja palkita samalla vuoden kasvattaja palkinnolla? Iso ässäisellä sarkasmilla höystettynä. Mä tiedän tämän tunteen koska se on varsin tuoreessa muistissa tällä hetkellä. Kasvatukseni tähtihetki tapahtui eilen illalla kun meidän alle kaksi vee taapero sanoi ensimmäisen kirosanansa. Että tuntui hyvältä ja itsestään ylpeältä kasvattajalta sillä hetkellä, isosti sarkasmilla edelleen.

Oli ilta. Oli iltatoimien aika. Juttelimme isimiehen kanssa niitä näitä siinä samalla. Äiti sanoi paska, Elvira toisti paska. Voihan paska! Onneksi Elviran Suomen kielen anti on vielä sen verran heikkoa että sana muistutti enemmän kappas tai kaspas sanaa kuin sitä itseään, mutta siinä asianyhteydessä ei erehdystäkään mitä se likka siinä toisteli. 

Syyttävän sormen voi osoittaa siis suoraan meikäläisen sydämeen. Onneksi tuo uusi sana tuntuu jääneen hetken huumaksi ja tänään kappasta emme ole kuulleet kertaakaan. Jälkikäteen (hävettävää kyllä) tilanne on jopa hieman naurattanut tätä huippukasvattajaa. Se sana tuli vain niin suoraan sydämestä. Ilman pienintäkään käryä mitä juuri tuli sanottua tai tarkoitettua. Sen verran kuitenkin tästä opin että nyt kielenkannat hieman kireämmälle ja tarkkailemaan millaista puhetta arvon neiti papukaija ympäriltään kuulee. En nimittäin tahdo että se on missään nimessä meikäläisen jälkikasvu joka vittuperkelettä viljelee milloin missäkin. 

Saippuakuplia on tullut puhallettua näinä lämpiminä päivinä aika paljon joten eiköhän tämä äiti lähde iltatoimiin ja käytä tällä kertaa hammastahnan sijaan saippuavettä! 

Ihanaa lauantai iltaa kaikille!<3


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Turvonneen rantapallon kesäfiilistelyä!


Kesän paras terdejuoma: Jääkahvi!
Pari desiä maitoa, 2 tl pikakahvi jauhetta ja 1 tl sokeria!

Kukaan ei varmasti ole huomannut kuinka ihana ilma tänään on? Koko Suomesta en tiedä, mutta täällä Turussa ainakin on ollut tänään täydellinen sää: aurinkoinen ja lämmin, muttei liian kuuma pienen tuulen ansiosta. Mä olen niin innolla laskeskellut raskausviikkoja ja päiviä laskettuun, että olen unohtanut kokonaan kesäfiilistelyn. Nyt eletään jo kesäkuun puoltaväliä, luonto on vihreä ja ensimmäiset hellepäivät ihan käsillä! Ja musta tuntuu kuin vasta olisi huhtikuu...

Miten helppoa lämmin ilma onkaan pienen lapsen kanssa: kevyttä vaatetta päälle ja ulos! Joko kengillä tai ilman, ihan sama! Elvira nautiskeli tänään sydämensä kyllyydestä ulkoilusta ja ollaankin pieniä hetkiä lukuunottamatta oikeastaan oltukkin pihalla koko päivä. Aamu- ja iltapäivä mammalassa, loppu päivä kotona. Mä en sitten voi lakata hehkuttamasta rivitalon ja oman takapihan ihanuutta! Miten helppoa ja vaivatonta ulkoilu ja vesileikit pienen taaperon kanssa ovatkaan. Uimakelejä odotellessa! 





Niinkuin arvata saattaa, mä olen edelleen yhtenä kappaaleena. Kaikki toitottavat miten kamalia lämpimät ilmat näinä viimeisinä viikkoina varmasti ovat, enkä väitä vastaan. En kuitenkaan halua valittaa koska mielummin odotan h hetkeä lämpimässä auringossa kuin vesisateessa. Vaikka kieltämättä turvotukset on aika mahtavat tällä hetkellä. Tänään oikein saatoin tuntea miten kaikki nesteet valahtivat nilkkoihin sekä sormiin lämpimän ilman ansiosta. Mutta en valita, ihanaa kun on kesä ja lämmin! Ja sitä paitsi, kyllähän ne nesteet sitten joskus lähtevät. Mitä niitä murehtimaan. Toivotaan että nämä helteet nyt sitten viimeistään ajaisivat juhannusvauvan ulos yksiöstään! Tänään on muuten tj9, yhdeksän päivää laskettuun! Niin vähän!





Ainut huono asia näissä kesäkeleissä on tuo ihan mahdoton siitepöly, siitä on pakko valittaa vaikka muuten ihan kesäfiilareissa olenkin! Niisk,niisk ja atsiuuuh vain kuuluu allergialääkkeestä huolimatta! Alhaalla oleilevan, virtsarakkoa painavan vauvan kanssa nimittäin tuo aivastaminen ei ole kaikkein kivointa puuhaa, hahahaa! Sen pidemmittä puheitta mä menen ja nostan turvonneet koipeni sohvalle ja uppoudun jonkun hyvän leffan pariin, jos päästään isimiehen kanssa yhteisymmärykseen mitä katsotaan ;)

Ihanaa viikonloppua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!<3
 Toivottaa turvonnut mutta onnellinen rantapallo! 


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Jumissa synnytyssalissa.



Kesäkuun 10. päivä. Laskettuun aikaan on tasan 11 päivää, melkein voi jo laskea 10 koska ollaan niin ehtoon puolella. Mun piti tulla tänne kertomaan vaikka mitä kuulumisia ja juttuja mutta olen jumissa, jumissa jossakin tuolla synnytyssalin puolella jo. 

Mun on kovin vaikea keskittyä tällä hetkellä yhtään mihinkään saatika tehdä yhtään mitään. Kaikki ajatukset sekä voimat pyörivät tulevan synnytyksen ympärillä. Oikeastaan ajatuksen olisipa tämä jo ohi- ympärillä. Mietin koska lähtö tulee ja millä tavalla: vesien menolla vai supistuksilla? Yöllä vai päivällä? Kahden tunnin päästä vai kahden viikon päästä? Vai joudunko piru vie jopa ihan käynnistykseen asti kärvistelemään!?




Jokainen jomotus, kolotus ja vihlaisu herättää pienen toivon kipinän ja joko jo- ajatuksen. Joka ilta menen nukkumaan ja mietin että kumpa heräisin siihen kun kastelen sänkyni ja luulen pissanneeni housuun. Joka aamu joudun toteamaan ei, ei taaskaan ollut mun vuoro. Kaksi päivää sitten päätin rentoutua ja lopettaa synnytyksen odottamisen. Samana yönä kärsin kolme tuntia aika säännöllisistä supistuksista jotka herättivät juuri haudatun kipinän ja nyt en enää saa sitä piiloon. 

Olen painellut akupunktio pisteitä, siivonnut ja kävellyt. Ei supistuksen supistusta. Tästä lähin luotan tasan kahteen ässään: suklaaseen ja sohvaan. Vauva tulee kun on valmis eikä kukaan mahaan vielä ole jäänyt, tiedetään. Vaan kun ei nuo sanonnat enää niin vakuuta. Tiedän myös sen että tämä loppuajan kyllästyminen ja epätoivo kuuluu asiaan. Niinhän se oli viime kerrallakin. Asiaa ei auta se että tuo meikäläisen parempi puolisko tuntuu olevan vielä malttamattomampi kuin minä! 


Tämän positiivisen ja ihanan postauksen kuvat ovat valittettavasti kännykän laatua. Kamerakin taitaa olla siellä synnytyssalissa jo kun ei ole käteen asti päässyt pitkään aikaan. Nyt mä palaan takaisin omiin oloihini ja uppoudun somen ja netin ihmeelliseen maailmaan jos vaikka saisin ajatukseni hetkeksi muualle. Tai parempi idis: pahennan malttamattomuutta ja luen muiden synnytystarinoita!


Tämä kuva sisäistää tämän koko postauksen fiiliksen ja siihen on hyvä lopettaa: joskus tekis mieli heittäytyä leviäksi tohon uhmaajan viereen ja hakata päätä lattiaan samalla tavalla... :D