Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ja kupla sanoi POKS!

Yksitoista kuukautta vauvakuplassa on takana. Yksitoista kuukautta plus raskausaika on mun elämän pyörinyt enemmän tai vähemmän Elviran ympärillä. Luulen ja tunnen, että nyt on tullut se hetki kun tämä kupla sanoo POKS.
Tervetuloa takaisin Laura!

Olen alusta asti ollut todella riippuvainen äiti. Pieniä irtiottoja lukuunottamatta olen roikkunut vauvassani kuin takiainen. En kaivannut sitä kuuluisaa omaa aikaa juuri ollenkaan, en vain raaskinut päästää vauvastani irti. Kaksi tuntia erossa Elvirasta tuntui ainakin kahdelta päivältä. Tai viikolta. Vaikka joka kerta tiesin Elviran olevassa hyvissä käsissä ja kaiken olevan hyvin, stressasin ja murehdin kaikesta. Ikävä raastoi heti kun ovi sulkeutui meidän välistä. Tällä viikolla musta on vihdoin tuntunut että tämä takiaisaika on ohi. Ja kyllä, käytän sanaa vihdoin ja olen rehellisesti sanottuna helpottunut. 
Suurin osa stressistä on poissa ja rento arki voi alkaa!

Olemme ensi lauantaina menossa juhlimaan siskoni syntymäpäiviä. Elviralla on edessään yökylä reissu mammalaan. Kuukausi sitten minusta olisi tuntunut todella pahalta viedä neiti yökylään, varsinkin kun viime reissusta ei ole montaa viikkoa. Nyt kuitenkin odotan lauantaita kuin kuuta nousevaa, on ihana päästä juhlimaan pitkästä aikaa rakkaan siskon kanssa ja on ihanaa koska minua ei ahdista. Tiedän että olen ainakin 12 tuntia erossa pienestä tyttärestäni, mutta olen tyyni ja luottavainen että kaikki menee hyvin. Ennen olisin stressanut monta päivää aikasemmin miten kaikki sujuu, vaikka sisimässäni aina tiesin kaiken sujuvan mallikkaasti. Totta kai edelleen tulen ikävöimään Elviraa koko ajan kun olemme erossa, mutta ehkä hieman rauhallisemmalla mielellä. Voin kyllä myös melkein taata sen että lauantai yöllä tulee tirautetta kyynel jos toinenkin Elviran perään, varsinkin muutaman caipiroskan jälkeen heh.

Kuplan puhkeaminen on samaan aikaan ihana ja haikea asia. Ihana, koska stressaaminen voi vähentyä mutta niin haikea, koska taas yksi aikakausi on takana päin. Vauvani on jo niin iso, että olen vihdoin ymmärtänyt hänen pärjäävän hetken myös ilman äitiä. Kamalaa mutta samalla niin rentouttavaa. Vauvakuplasta poistuminen ei kyllä tule näkymään arjessa millään tavalla. Olen edelleen äitiyskuplassani ja jatkan kotona nyhväämistä, kakkavaipoista puhumista sekä vauva-arjesta nauttimista. Kuplan puhkeaminen vaikuttaa enemmänkin mun sisäiseen olotilaan, olen tainnut vihdoin löytää sen kuuluisan rauhan. Ainakin hetkeksi. Nautin edelleen täysin rinnoin arjesta Elviran kanssa, mutta ehkä nyt saatan nauttia jopa siitä omasta ajasta aina silloin kun sitä sattuu kohdalle. Murehtimatta ja vilkuilematta kännykkää minuutin välein. 

Kyllä Elvira pärjää hetken ilman äitiä. Ja nyt ehkä äitikin selvii hengissä.


torstai 28. elokuuta 2014

Kalsari rakkautta.



Viime vuosina musta on tullut ihan älyttömän mukavuudenhaluinen. Tämä näkyy myös mun vaatemaussa, todella harvoin enää mua näkee farkut jalassa. Ei kiristäviä ja tönkköjä farkkuja tänne enää kiitos! Varsinkaan kun äitiysfarkkuni olivat maailman mukavimmat päällä, niiden jälkeen ei "oikeita" farkkuja ole halunnut jalkaan oikein mielellään laittaa. Vauvan kanssa täytyy myös helposti päästä taipumaan mitä ihmeellisempiin asentoihin ja ylös alas kyykkäminen on aika tuttua puuhaa. Milloin metsästät lusikkaa, milloin kadonnutta nallea ruohonjuuritasolta. Lattialla istuminen on nykyään myös aika in, joten kiristävät vaatteet ovat ehdoton nounou! Kiristävät farkut pöllyttyvät useimmiten siis vaatekaapissa tai jäävät kokonaan kaupan hyllylle. Farkkujen  sijaan voisin hamstrata kaappini täyteen erilaisia legginsejä, 
täältä löytyy oikea kalsarirakastaja!

Harmaan paidan desing by spagetti bolognese

Muistan kuinka yläasteella ollessani legginseistä tuli hittituote ja ne oli niiiin IN. Kerran kokeilin ja sille tielle jäin, kalsarit veivät mun sydämen! Legginsit ovat varmaan aika jokotai tuote, joko niitä vihaa tai sitten rakastaa. Ne jakavat mielipiteitä, toisten mielestä on ihan ok hyppiä kalsareissa keskellä kaupunkia ja toiset sen sijaan eivät voi sietää tätä villitystä. Niinkuin ehkä jo selväksi tuli, mä kuulun näihin kalsareiden rakastajiin. Niin mukavat päällä, ihan kuin ei olisi housuja lainkaan! Ja varsinkin kun kaupat sekä netti ovat pullollaan eri värisiä ja kuviollisia kalsareita. 
Ja mä haluan ne kaikki!




Postauksen kuvissa esiintyy mun tämän hetken lemppari legginsit. Harmaat "joulukuviokalsarit" olivat halpahalli löytö Talouspörssi nimisestä rojukaupasta. Harmi vain että näissä tosiaan oli hintalaatu suhde kohdillaan, naurettavan hintaiset ja naurettavan laatuiset! Parin pesun jälkeen aika kulahtaneet ja melkeinpä jo päivä paistaa läpi, mutta toisaalta osasin odottaa tätä.
Mustat tekonahka/wetlook legginsit ovat sen sijaan Gina Tricotista. Legginsit ovat aika uudet enkä ole kuin kerran kerennyt ne pesukoneessa pyörittämään, mutta pelkään kyllä että ne menettävät "kiiltonsa" helposti. Toivotaan etteivät, olen nimittäin ihan rakastunut näihin nahkakalsareihin! Tuovat piristystä ja räiskettä muuten niin tylsään collegepaita asuun. Seuraavaksi alan metsästämään joitakin mustavalkokuviollisia kalsareita sekä leopardi kalsarit myös hieman kutkuttaisivat...;)

Mä olen kyllä ihan myyty kalsareille, mites te? 
kalsarirakastaja vai kalsarivihaaja? 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Synttäri suunnittelua!

Reilu kuukauden päästä meillä juhlitaan synttäreitä,
 hyvästi vauvavuosi ja tervetuloa taaperoelämä!
Ajattelin kerrankin olla ajoissa liikkeellä ja aloittaa Elviran syntymäpäivien suunnittelun ajoissa. Jollekkin kuukausi voi olla lyhyt aika, mutta mä olen vähän sellainen "kaikki viimetippaan" ihminen ja kokonainen kuukausi tuntuu juhlallisen pitkältä.



Ensimmäinen asia synttäreiden suunnittelussa on vieraslistan teko jotta voidaan lähteä tekemään kutsukortteja.
Ensimmäinen asia, joka tuotti heti päänvaivaa ja harmitusta. Me asutaan rivarikolmiossa, 85 neliötä joten tila on aika rajallinen. Istumapaikkoja ei ole kuin kouralliselle ihmisiä ja laskujen mukaan jo pelkästään sukulaisista tulee reilu 20 vierasta. Tilan puute on siis väistämättä edessä. Alusta asti ajatuksena oli että pidämme erikseen juhlat sukulaisille ja kavereille juuri tämän tilanpuutteen takia. Kavereitakin joudumme karsimaan aika rankalla kädellä, kummit ja ihan muutama kaveri perheineen saavat kutsun. Valittettavaa ja harmillista, mutta meidän kaveripiirit on niin laajat että jos kaikki kutsuisimme niin saisimme pitää myös monet "kaverisynttärit". Päivämäärää ei ole ihan vielä lyöty lukkoon ja kellonajaksi ajattelimme laittaa liukuvan ajan, esimerkiksi kello 12-18 välillä saa tulla ihan koska vain. Liukuva aika olisi paras tapa välttää ruuhkaa ja taata edes suurimalle osalle vieraista istumapaikka.



Kutsukorttitarvikkeet kävin eilen ostamasta Sinooperista. Voi Tiimari minkä teit kun menit lopettamaan...Kutsukorttimallista tulee yksinkertainen ja helppo. Teen sitten korteista erillisen postauksen kun ne ovat valmiit, minä meinaan unohdin eilen ostaa puikkoliimaa joten en päässytkään vielä eilen kutskukorttien kimppuun.

Tarjottavia en ole vielä miettinyt juuri ollenkaan. Ainoa asia minkä varmaksi tiedän niin isovanhemmat saavat suorittaa kaikki leipomukset. Tämä einiinpullantuoksuinen äiti jättää suosiolla jauhopeukalo hommat muille jotta varmasti saadaan maittavia herkkuja eikä kivikovia sämpyläpullia...Kertakäyttöastiat ajattelin myös ostaa koska meiltä ei löydy tarpeeksi montaa pikkulautasta tai pikkulusikkaa. Ei ehkä kovin ekologista, mutta helppoa



Sitten pitäisi vielä miettiä sopvia liike jossa ottaa yksi vuotis valokuvat. 
Jos joku tietää Turussa tai lähikunnissa olevaa hyvää (ja edullisuus ei myöskään ole pahitteeksi) valokuvaajaa/ liikettä niin saa suositella! 

Ja toinen mitä kysyisin teiltä:
Mitä te olette ostaneet lapsellenne yksi vuotis lahjaksi?

maanantai 25. elokuuta 2014

Nuhanenä & Unelias

Täältä löytyy tällä hetkellä kaksi lumikin kääpiötä: 
Nuhanenä & Unelias
Kumpi mahtaa olla äiti ja kumpi Elvira?

Valitettavasti Elvira on nuhanenä. Raukkaparan nokka vuotaa kuin niagaran putous. En oikein tiedä syytänkö syysflunssa vai hampaita, mutta toisaalta onko sillä väliä. Sääliksi käy toista kun maidonjuominenkin on yhtä hengenhaukkomista. Eipä kyllä neidin menossa räkäisyys näy, vanhaan tuttuun tapaan mennään kuin tuulispää ja tavarat saa kyytiä. Yöllä nukuttiin kuitenkin aika huonosti, joten minä olen hieman Unelias.

Voisin veikata (ja toivoa) että kyseessä olisi hampaiden tulo. Ikenet ovat todella turvoksissa ja eilen illalla en meinannut saada hampaita pestyä kun neiti kiemurteli ja pisti vastaan. Kokeilin myös sormella ikeniä ja jossakin kohtaa tuntuu kuin hammas olisi tulossa läpi. Ja aika herkillä taitaa ikenet olla koska itku meinasi tulla kun niihin koskin. Onnekki jääkylmä aamupala viili maistui ja helpotti oloa! 

Jos huonosti käy niin täällä on molemmat: sekä flunssa että hampaat. Tai jompikumpi. Toisaalta ei sen väliä, yhtä pahalta se tuntuu katsoa toisen kärsimystä vierestä. Onneksi Panadol hieman auttaa tarvittaessa ja on Elviran lempiherkkua! Oli syy mikä tahansa niin toivotaan että menisi nopeasti ohi! Toisaalta suurimmaksi osaksi Elvira on reipas oma itsensä vaikka pieni känkkäränkkä pääseekiin aina välillä valloilleen kurjan olon takia (lue: eilen koko aamupäivän känkkis oli kotona). Mutta ihmekkös tuo kun varmasti on toisella kurja olla!

"Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä
onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa
kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita"

Taidetaan tänään viettää sylihalipäivä pusutellen ja neniä niistellen,
 ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!




sunnuntai 24. elokuuta 2014

Holisti.



Pienten lasten sokerin ylikäyttö ruokavaliossa on puhuttanut mediassa ja blogeissa viimeaikoina todella paljon. Koska aihe on ollut pinnalla, myös minä olen pohtinut asiaa. Kohtuudella ja maalaisjärjellä pääsee tässäkin asiassa pitkälle, enkä lähde tätä asiaa sen enempää avaamaan tässä kirjoituksessa. Sen sijaan sokerikeskustelun innoittamana aloin miettiä omaa sokerin käyttöä ja vähän jopa huolestuin,
olenko sokeriholisti?

Ennen raskautta söin todella vähän makeaa ja sokeripitoista ruokaa. Herkutteluhetket täyttivät suolaiset herkut, mutta ylimääräinen ja "epäterveellinen" sokeri oli todella vähäistä mun ruokavaliossa. Silloin tällöin jouluna ja jussina tuli ostettua karkkipussi mutta suurimmaksi osaksi sekin jäi kaapinperukoille pölyttymään. Raskausaika heitti kuperkeikan mun mieltymyksille ja koko yhdeksän kuukautta himoitsin (ja ahmin..) kaikkea makeaa ja sokeripitoista. Ruokavalio ei todellakaan ollut mikään raskausajan ihanne, mutta annoin himoilleni periksi. Ja voitte kuvitella, että kun yhdeksän kuukautta on syönyt ihan miten sattuu ja pitänyt karkki päivää joka päivä, totutuista tavoista ei ole niin helppo päästä eroon. Sama meno jatkui siis raskauden jälkeen, ja valitettavasti jatkuu edelleen.



Aloitin muutama kuukausi sitten elämäntaparemontin. Tavoitteena enemmän liikuuntaa ja terveellisempi ruokavalio jotta voin antaa Elviralle hyvän esimerkin ja sitä kautta hyvät eväät elämään. Ruokavalio rempattiin aika rankalla kädellä ja herkut jäivät arkisin kauppaan. Lauantai on lasten karkkipäivä, ja silloin herkuttelinkin aina ilman huonoa omatuntoa. Nyt viimeviikkoina ote on valitettavasti enemmän tai vähemmän (oikeastaan enemmän..) lipsunut, ja herkuttelu on sijoittunut myös muille päiville kuin lauantaihin. Kun mopo karkaa kerran käsistä, sitä on vaikea pysäyttää. Niin paljon tekee mieli makeaa. Koko ajan. Yksi päivä meinasin syödä mansikkahilloa lusikka kaupalla koska kaapista ei löytynyt mitään muuta makeaa. Niin kova himo sokeriin oli. Sunnuntait ovat olleet aina kaikkein vaikeimpia: kun olet edellisenä päivänä herkutellut överimäärällä sokeria, himo alkaa heti seuraavana sokerittomana päivänä. Pullaa, keksejä, leivoksia, karkkia, sokeria sokerin perään. Näitä tekee koko ajan mieli.

Kun aloin pohtimaan sokeririippuvuuttani, tajusin sen tällä hetkellä vaikuttavan aika vahvasti mun elämään ja hyvinvointiin. Tunnen itseni tällä hetkellä todella väsyneeksi, enemmän kuin koskaan ennen. Enkä voi syyttää huonosti nukuttuja öitä ja vauva-arkea, vaikka yöunet olisivat kuinka hyvät olen nuutunut ja väsynyt. Ja luulen tämän johtuvan sokerista. Ruokavalioni on huonossa jamassa ja epätasapainossa ja kehoni ei jaksa.
 Asioihin on tultava muutos.



Nyt alkaa taas herkkulakko. Launtaisin herkutellaan, muut päivät ehodoton kieltäytyminen. Hedelmillä taltutetaan makeanhimo arkisin. Katsotaan miten onnistun ja toivotaan että energiaa löytyisi lisää paremman ruokavalion myötä! Väsyttää tämä väsymys!

Löytyykö muita sokeriholisteja? 
Onko sokerista ollut helppo luopua? 

lauantai 23. elokuuta 2014

Töyhtöhyyppä!


Letit, saparot, rusetit, ylisöpöt pienet ponihännät...
Näitä varmasti jokainen pienen tyttölapsen äiti ajattelee enemmän tai vähemmän?

Mä olin onneissani kun Elvira syntyi tumman ja melko tuuhean tukan kanssa. Tai ylipäätänsä omisti haivenia, monet kun syntyvät kaljuina. Itku pitkästä ilosta, muutaman kuukaden iässä vauvahiukst tipahtivat pois ja Elvira kaljuuntui. Päälaelle jäi muutama töyhtö vauvatukkaa, mutta muuten aika kiiltävällä kaljulla mentiin.  Siitä asti olen odottanut että Elviran tukka kasvaisi takaisin ja tarpeeksi pitkäksi jotta päästäisiin kampausten pariin: pienten lasten saparot ja letit sulattavat sydämen!




Jos Elvira on tullut vanhempiinsa, hänelle kasvaa todella tuuhea tukka, ja tällä hetkellä näyttää siltä että kohta hiuspehkoillaan koko perhe!  Tinon kanssa meillä molemmilla on ollut myös aika vaaleat hiukset, jotka ovat sitten iän myötä tummuneet. Elviran hiukset ovat vaaleat tällä hetkellä, katsotaan lähtevätkö nekin ajan myötä tummumaan.
Kaikki muut hiusjutut Elvira saisi periä paitsi äidin herkän päänahan: hiusten harjaaminen oli lapsena (on edelleen..) yhtä tuskaa koska se sattuu! Nössöäiti.
Mä en malta odottaa että pääsen letittämään Elviran hiuksia! Elviran hiukset ovat kasvaneet muutaman kuukauden sisällä huimasti, mutta vielä puuttu pikkuisen ennenkuin pääsen letittämään. Sen verran säälittävä pieni tiitti tämänhetkinen ponnari on! :p


Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

torstai 21. elokuuta 2014

Lämpimänä kohti syksyä!

Lapset kasvaa kuin rikkaruoho, ei auta muutakuin myöntää jälleen tämä asia. Lämpimien kesäkuukausien jälkeen nimittäin havahduin siihen,ettei Elviralle ole sopivan kokoisia huppareita ja neuleita. Kesän aikana kaikista vanhoista ovat loppuneet hihat kesken ja paidat muistuttavat enemmänkin muodissa olevaa napamallia. Eilen lähdettiin extempore käymään Turun keskustassa, joten täydennettiin samalla reissulla hieman neidin syystamineita. Oli muuten niin vauhdikas lähtö että tämä äiti taisi tehdä ennätyksen: puolessa tunnissa hiukset, naama ja lapsi lähtökuntoon! Ja toki alkoi kamala kaatosade heti kun pääsimme ovesta ulos..

Kuitenkin, en ollut kovinkaan suurella shoppailu tuulella joten luotin siihen melkeinpä varmaan ja aina tuottavaan valintaan: henkkamaukkaan. Jos Elvira joskus tarvitsee jotain niin H&M on aika varma valinta: löydän varmasti sen mitä menen etsimään. 
Ja yleensä vähän muutakin...







Tällä kertaa pääsin kaupasta pois mukanani vain ne mitä olin hakemassa: kaksi neuletta ja yksi ylisöpö college paita! Olisin voinut itselleni haluta samanlaisen ;) Sen lisäksi Elviran mamma oli löytänyt neidille kunnon syyskengät! Murehtisinkin juuri yksi päivä että millaisilla kengillä saan pidettyä Elviran varpaat kuivana jos hän konttailee märässä ruohikossa, mutta mamma pelasti ja osti neidille kunnon gore-tex kengät! Vielä olisi hakusessa pienet kurahousut, jos joku tietää missä myydään pieniä kuriksia niin saa vinkata. Meillä on fleece vuorellinen kurahaalari kokoa 86 ja Elvira hukkuu sinne...




keskiviikko 20. elokuuta 2014

Operaatio olohuone.



Seuraavan remontti postauksen vuoro!
Tai oikeastaan ollaan vielä vasta suunnittelu vaiheessa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikö vain! Nyt vuorossa olisi olohuone.



Meillä olohuoneesta löytyy myös ruokapöytä, joten projekti oloruokahuone käynnistyy än yy tee NYT! 

Vanha asukas oli repinyt suurimmasta osaa olohuonetta tapetit pois, joten pääsemme hieman helpomalla mitä luulisi. Seinät tarvitsee siis vain tasoittaa ja sitten maalata! Onneksi tasoittamista ei ole kovinkaan paljon, ei muuten mitään väliä vaikka olisikin, mutta tasoitteen hiomisesta tuleva pöly sotkee aika paljon. Ja helposti, sillä se on niin kevyttä ja hienoa että leijalee ympäri asuntoa. Seinät maalaamme valkoisella maalilla. Tarkempaa sävyä emme vielä tiedä, valkoistakin saa nimittäin miljoonissa eri sävyissä ja niistä on vaikea edes huomata kunnon sävyeroa...


Olohuoneen yhdellä seinällä on tapetti tällä hetkellä. Emme lähde repimään vanhaa tapettia pois, vaan laitamme siihen päälle uuden. Katsotaan millainen fiasko tästä syntyy, kumpikaan meistä Tinon kanssa ei ole eläissään tapetoinut ainuttakaan seinää...Tapetin valinta tuotti aika suurta päänvaivaa ja pientä parisuhdekriisiä, meidän maut eivät oikein osu yhteen. Lähiviikkoina olemme aika monta kertaa kiertäneet K raudan ja Bauhausin tapettiosastot etsien väriä ja kuviota joka molemmille sopii. Ja löytyihän se vihdoin viime sunnuntaina! Kuvasta ei oikein saa selvää millainen se todellisuudessa on, mutta pientä kurkistusta tulevaan!


Nyt pitäisi vain päästä tuumasta toimeen, mutta ensin aamupalaa!

Miltä meidän suunnitelmat vaikuttaa? 
Ja jos on käytännön vinkkejä tapetointiin niin saa ilomielin jakaa!

maanantai 18. elokuuta 2014

Ongelmallinen lastenhuone.

Elviran huoneen sisustus tuottaa mulle päänvaivaa ja paljon. Vaikka vanhaa tapettia on vielä seinässä ja huone on kaikkea muuta kuin sisustuskunnossa, olen pyöritellyt päässäni asiaa jo paljon. En oikein osaa päättää mitä haluan huoneelta. Haluanko sen olevan lapsellinen, lapsennäköinen ja värikäs, vaiko neutraali, "tylsä" ja aikuisen silmää miellyttävä? 
Äsh, en osaa päättää!

Tässä on muutamia kuvia Elviran huoneesta meidän vanhassa asunnossa, tykkäsin kovasti mutta jotenkin koen ettei tämä ollut tarpeeksi lapsen näköinen huone.






Seinien väri tulee olemaan luonnonvalkoinen. Päädyimme tähän ratkaisuun sen takia, että valkoinen on ajaton ja helposti muunneltavissa: sisustustarroilla ja tauluilla tekee ihmeitä hetkessä. Ja mikä parasta, jos (ja kun) mieli muuttuu, ei tarvitse lähteä maalaus ja tapetointi rumbaan. 
Mun silmää miellyttäisi lastenhuone joka olisi väriltään valkoinen, musta, harmaa ja yksi "piristysväri". Esimerkiksi keltainen, punainen tai oranssi. Toisaalta koen että tälläinen huone olisi enemmänkin aikuiseen makuun, ja sisustaisin sen oman makuni mukaan, en ajatellen "lapsellista makua". Haluaisin että huoneesta näkee jo kauas sen olevan lastenhuone. 

Huonekaluhankintoja emme tule luultavasti tekemään juuri ollenkaan. Ainakin näillä näkymin Elviran huoneessa on kaikki tarvittava: pinnasänky, lipasto, vaatekaappi ja kirjoituspöytä. Huonekalut ovat eksyneet meille pikkuhiljaa, sen enempää ajattelematta mihin huoneeseen ne tulevat. Huonekalujen värit ovat puuta, valkoista ja mustaa. Lastenhuoneen "lapsellisuus" tulee siis kaikesta muusta kuin huonekaluista.

On yksi ainut asia joka mun on pakko saada, nimittäin nämä Lego säilytyslaatikot! 
Aivan ihania!
(Kuva lainattu cdon.com nettisivuilta)


Haluaisin värikkään huonen, mutta uskallanko koska se on kaukana mun mieltymyksistä sisustuksen suhteen? Tuleeko lastenhuoneesta liian tylsä ja aikuismainen jos sisustan se oman maun mukaan?

Miten vaikeaa voi olla yhden huoneen sisustus!?


lauantai 16. elokuuta 2014

Lapsikuume.

Voisin tällä hetkellä sanoa potevani lievää vauvakuumetta. Elvirasta on kovaa vauhtia kehittymässä taapero, ja näin ollen meidän taloudesta tulee "vauvaton". Uusi tulokas olisi siis hyvinkin tervetullut, mutta ihan rauhallisilla mielelillä ollaan. ( Joopa joo...) Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, en voi rehellisesti sanoa potevani vauvakuumetta, enemmänkin lapsikuumetta. Haluaisin toisen lapsen, mutta voisin melkeinpä hypätä suoraan n.8 kuukauden ikään. Vauva-aika ei vaan ollut mun juttu.

Muistan alkuaikojen väsymyksen. Kaikki oli uutta, kaikki stressasi. Vauva nukkui suurimman osan päivästä ja hereillä ollessaan söi ja möllötti. Haastavin asia koko vauva-arjessa oli vuorovaikutuksen puute. Vauva ei oikein antanut mitään merkkejä että tiedosti ympärillä olevasta maailmasta tuon taivaallista. Saatika että vauva näyttäisi tietävänsä että olet se henkilö jota kutsutaan äidiksi.
 Ensimmäinen minulle tarkoitettu hymy oli aika mahtava juttu: Hei, sehän tietää kuka mä olen!
  Ehkä ensimmäiset kuukaudet olivat vuorovaikutuksen puutteen takia pieni pettymys, jos näin voi sanoa. Olin odottanut että saisin heti sellaisen "olen äiti, olen maailman tärkein jollekkin"-fiiliksen mutta sitä ei vain kuulunut. Tämä fiilis on muodostunut oikeastaan vasta nyt, kun Elvira osoittaa teoillaan kiintymystä minua kohtaan. Vaikka tiedostin että äiti on syntymästä asti todella tärkeä vauvalle, niin en kuitenkaan uskonut asiaan ihan täysin, koska en saanut mitään todisteita asiasta. Tiesin että musta oli tullut äiti, mutten saanut sitä fiilistä että olisin THE Äiti. Vaikea selittää, mutta uskon että ainakin ne ymmärtävät jotka ovat kokeneet samanlaisia tunteita.

 Oikeastaan tämä THE Äiti fiilis on alkanut muodostua vasta nyt viime kuukausina. Elvira osoittaa kiintymystä minua kohtaan halaamalla, itkemällä perään, haluamalla syliin ja monella muulla tavalla. Äidin syliin rauhoitutaan ja joskus jopa nukahdetaan. Se tunne, mikä tästä tulee on ihan sanoinkuvaamatonta. Olet tärkeä, olet rakas, olet THE Äiti.

Näin jälkeenpäin hieman harmittaa etten osannut nauttia kaikesta ihan täysin rinnoin. Pohjimmiltaan tähänkin löytyy ihan yksinkertainen selitys: stressi. Stressaisn ja pelkäsin ensimmäiset kuukaudet kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tämä on kuitenkin varmasti aika yleistä esikoisen kohdalla. Kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Menettämisen pelko oli myös ensimmäisinä kuukausina vahvasti läsnä ja pelkäsin karman kostavan jos olisin liian onnellinen. Kel onni on se kätkeköön tai onni otetaan pois. Jotakuinkin näin. Luulen ja toivon, että seuraavan lapsen kohdalla (jos meille joskus toinen suodaan) osaan nauttia myös niistä ensimmäisistä kuukausista. Luulisin ainakin osaavani, koska kaikki on jo tuttua ja kerran tehtyä. Uskoisin ettei seuraavan kohdalla stressaaminen ole yhtään niin suurta kuin Elviran kohdalla. Toivon todella kovasti että asia menee niin! Sitten kun vielä saisin sen ajatuksen iskostettua päähäni että kyllä se pieni vastasyntynyt nyytti tiedostaa kuka olen. Yhdeksän kuukautta mun suoliston ääniä ja sydämen sykettä on kyllä tehnyt tehtävänsä. Haluan pystyä joskus nauttimaan täysin rinnoin myös niistä ensimmäisistä kuukausista.
Ja toivon että tähän mulle vielä suodaan mahdollisuus. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Ensiaskelkengät!

Aamulla vk-vaatetusta pohtiessani heräsin karuun todellisuuteen: 
Elvira tarvitsee kengät!
Meidän tyttö on jo niin iso että ihan kohta käveleminen ja ensiaskeleet tuleat ajankohtaiseksi. Eli kaiken järjen mukaan kenkien hankinta on myös ajankohtaista tänä syksynä.



Ensiaskelkenkiä on jos jonkinmoisia ja olenkin ihan hukassa mitkä mahtavat olla hyvät. Ja onko kenkien pakko olla juuri "aidot" ensiaskelkengät, vai voiko lapselle hankkia ihan tavalliset markettikengät? Sanotaan, että kenkien tulee olla uudet jotta lapsen jalka saa muodostaa kengät itselleen sopivaksi. Uskon tämän, mutta loppujenlopuksi nämä kenkä asiatkin ovat sellaisia että yhtämonta "oikeaa" mielipidettä kuin mieltäkin. 

Nettiä selatessani painotettiin että kengän tulee olla sopivan kokoinen. Useinhan sitä tulee ostettua kasvuvaraa omaamia vaatteita ja kenkiä lapsille, jotta ne menisivät mahdollisimman kauan. Kengissä tätä ei kuitenkaan saisi tehdä. Tottakai pientä kasvuvaraa saa olla, mutta liian suuret kengät hölskyvät jalassa ja vaikeuttavat lapsen liikkumista. Kenkien tulee myös olla tukevat, erityisesti nilkan tukeminen on tärkeää.



Ensiaskelkenkiä on netti pullollaan mutta hetken selatessani huomasin heti asian jota osasinkin epäillä:
Hinnat ovat aika suolaisia.
Pienen vauvan kengistä saa pulittaa monta kymppiä, lähemmäs sataa euroa. Kengistä, jotka mahtuvat jalkaan vain hetken. Onko niistä siis järkeä maksaa niin paljoa? Vai onko tämä asia jossa ei kannata pihistää? Miljoona kysymystä, miljoona vastausta, ja miljoona mielipidettä. 
Mitä mieltä sinä olet?

Mitä mieltä te olette, pihistää vai panostaa?
Ja millaisia ensikenkiä teiltä löytyy?


*Kuvat lainattu Kookengän nettivuilta

torstai 14. elokuuta 2014

Koko perheen kanawok!

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi jakanut teille jonkun helpon kotiruoka reseptin. Toisaalta, viime viikkojen helteillä on tullut vietettyä mahdollisimman vähän aikaa kuumassa keittiössä. Tänään olisi vuorossa koko perheen kanawok, eli myös lasten suuhun tarkoitettua ruokaa. Meidän Elvira on reilu 10 kk ja tämä ruoka on mukautettu hänen ruokailutottumuksiinsa ja rajoituksiinsa! 
Helppo ja nopea resepti koko perheelle!






Ainekset joita tarvitset:

400 grammaa kanasuikaleita

1 pussillinen riisinuudeleita

1 pussillinen wokkivihanneksia

1 purkki ruokakermaa

mausteita




Paista kanasuikaleet pannulla ja lisää samaan aikaan pannulle jäiset wokvihannekset. Kiehauta vesi erillisessä kattilassa, lisää joukkoon nuudelit ja anna kypsyä kannen alla n.3 min. Lisää kypsän kanan ja vihannesten joukkoon ruokakerma sekä nuudelit. Mausta oman maun mukaan (itse käytin vain hieman currya ja paprikajauhetta koska kanasuikaleissa oli jo marinadi) Anna vetäytyä kannen alla n.10 min. 
Valmista!



Elvira sai wokkia ensimmäistä kertaa ja maiskutteli tyytyväisenä nuudeleita. Kaikki muut maistui paitsi parsakaalit jotka lensivät tapansa mukaan koiran suuhun. Tästä reseptistä tulee todella reilu satsi, meidän perhe ruokailee tästä vielä huomennakin! 
Ja pakkaseen taitaa mennä neidille myös muutama annos. Ensikerralla ajattelini lisätä joukkoon hieman kookosmaitoa, katsotaan miten käy!

Muumimamman keittiössä.




Mun rakkaus muumeihin alkoi noin viisitoista vuotiaana. Toki lapsena tuli muumeja katsottua, mutta puhun nyt aikuisiän fanituksesta. Kun pääsin ripiltä, sukulaiset ja tuttavat kysyivät mitä astioita haluaisin alkaa keräämään tulevaisuutta varten, en keksinyt mitään tiettyä sarjaa josta pidin joten heitin melkein lonkalta: no vaikka muumiastioita. Tämän jälkeen jokaisena syntymäpäivänä ja jouluna astiasto karttui aina muutaman mukin tai kulhon verran. Astiat pysyivät visusti säilössä siihen asti että 19 kesäisenä muutin omilleni. Sen jälkeen ne ovatkin olleet kovassa käytössä, enkä niistä hevillä luovu. Muumifanitus jatkuu, jatkuu ja jatkuu...Ja meillä tosiaan on kaikki muumiastiat käytössä, itse en ymmärrä niiden keräilyä kaappitavaraksi. 





Elviralle löytyy myös omat muumimukit tulevaisuutta varten. Jos oikein muistan, taisin bongata nämä mukit Tarjoustalon alelaarista ja vannoutuneena muumifanina ne oli pakko saada. Mukit ovat muovia joten ei haittaa jos ne lentelevät lattialla! Myös muumilaseja meiltä löytyy, mutta niistä suurin osa on hajonnut. Laseihin on ilmestynyt yhtäkkiä iso särö. En tiedä johtuneeko siitä, että pesen lasit tiskikoneessa vaikka pakkauksessa on suosituksena käsinpesu. Meiltä löytyy myös aterimia ja kakkulapio muumikuosina. Lautasia ei ole kuin yksi, ja ne taitavatkin olla seuraava keräilykohde. Vaikka muumiastiat ovat aika hintavia niin on ne kyllä laadukkaitakin. Kestävät vuosia ja vaikka nämä mukit ovat olleet reilu kolmevuotta käytössä niin ovat kuin uusia!



Pisteenä iin päälle keittön lattialta löytyy myös muumimatto. Matto ostettiin Elviran huoneeseen, mutta koska huone ei ole vielä valmis, sijoitin sen keittiön lattialle "säilytykseen". Ihastuin, rakastuin ja sille tielle matto jää! Elviran huoneeseen on ostettu jo uusi matto, äiti saa pitää muumimaton ;) Unelmoin että löytäisin jostakin vielä mustavalkoisen kapan keittiiöön, muumiaiheisena tietenkin! 

Löytyykö muita muumifaneja?