Kaksplus.fi

MENU

torstai 31. heinäkuuta 2014

Seuraa meitä!

Edelliseen postaukseen tuli toive että meitä pystyisi seuraamaan myös Bloglovinissa, ja ajattelin hieman muistuttaa teitä nyt eri seuraamis mahdollisuuksista.


Tämä kuvake löytyy blogin oikeasta reunasta, ja sitä klikkaamalla pääset blogin Facebook sivulle (klik)! Sinne päivittyy postaukset heti niiden julkaisemisen jälkeen, sekä paljon muuta ekstraa. Esimerkiksi kuvia ja pikkupäivityksiä jotka eivät tänne blogin puolelle pääse.


Bloglovin kuvake löytyy myös blogin oikeasta reunasta! Sitä klikkaamalla pääset blogin Bloglovin  sivulle (klik). Bloglovin on ollut mulle oikea murheenkryyni, en nimittäin saa sitä oikein toimimaan. Ensinnäkin, se toimii blogin vanhalla MILF! nimellä joten älkää antako sen hämätä. Postaukset päivittyvät sinne kuitenkin. En saa nimeä päivitettyä, nimittäin haulla en löydä blogiani millään. Enkä saa sitä lisättyä blogloviniin koska sen mukaan blogini osoitetta ei lyödy netin kätköistä! Vaikka hieman mutkia on matkassa, niin jokatapauksessa sinne kuitenkin päivittyy uusimmat postaukset, vaikka blogi onkin vanhalla nimellään siellä!

Näiden lisäksi meidät löytää myös Blogilistalta (klik) sekä Instagramista nimellä lllauraa20

P.s jos joku osaa neuvoa bloglovinin kanssa niin kertokaa ihmeessä! Olen pohtinut ja googletellut jo monta kuukautta etnkä ymmärrä mikä mättää, huoh!


Video kuulumisia!

Pitkästä aikaa hieman höpöhöpö videota. Antakaa anteeksi kameran heiluminen, kuvaaminen, puhuminen ja Elviran touhujen seuraaminen on aika haastavaa samaan aikaan :D Varsinkin kun tuo pieni termiitti kiipeilee ja potkii sylissä ;)


Ainiin, ja tänään on TORSTAI joten siis hyvää torstaita kaikille ;)!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Äideistä parhain.



On paljon asioita joita mä en osaa. On paljon asioita joissa mä olen suoraan sanottuna surkea. 
Mutta on yksi asia jonka mä osaan hyvin.
Yksi asia jossa mä olen paras.
Ja se asia on Äitiys.



Mä olen äitinä ihan älyttömän itsevarma. Mä tiedän mitä mun lapsi tahtoo ja tarvitsee, ja mä osaan täyttää ne tarpeet. Jos mä en jotain tiedä, google kertoo ja hieman suodattaen osaan etsiä tietoa jota tarvitsen. Sen jälkeen olen taas hieman viisaampi ja parempi äiti. 
Vaikka olenhan siis jo paras! 
Mun itsevarmuus on suurimmaksi osaksi Elviran ansiota. Hän on alusta asti ollut aika "helppo" vauva. Turhia ei itkeskele ja pienestä asti ollut aika rutinoitunut kelloon, joten kelloa katsomalla osuu yleensä oikeaan että mitä sillä kertaa kitistään. Mä olen siis monesti saanut tuntea onnistumisen tunnetta äitiydessä. Onnistumisen kautta mun itsevarmuus äitinä on kohonnut melkeinpä taivaaseen asti. Harvoin tulee hetkiä jolloin menee sormisuuhun enkä tiedä mitä tekisin tai mitä Elvira tarvitsee. Muissa arjen askareissa ja hetkissä tätä toki sattuu, ja paljon.. ;)



Rehellisesti sanottuna mä tiedän aika paljon niinsanottua kirjatietoa vauvoista ja lapsista. Ihan amattini ja työni takia, vaikka suurimman osan olenkin oppinut tekemällä ja pitämällä silmät auki. Raskausaikana en lukenut ainuttakaan opusta vauvoista, sen sijaan ahimisin blogeja ja keskutelupalstoja. Niistä oppii yllättävän paljon kun rupeaa asiaa oikein miettimään! Monet pulmatilanteet ovat ratkenneet jonkun muun bloggaajan kirjoituksen ansioista, ja tästä olen taas saanut sitä kuuluisaa itsevarmuutta. Itsevarmuutta siihen, että voin kutsua itseäni maailman parhaaksi äidiksi.



Jonkun mielestä voin olla jopa ärsyttävän itsevarma. Tällä hetkellä mulla on vaan tunne että tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja mitä aion tehdä, äitinä nimittäin.
Tulee varmasti hetkiä kun mun itsevarmuutta äitinä koetellaan. Aivan varmasti tulee. Ehkä jopa jo huomenna tai ensi yönä. Mutta juuri tällä hetkellä mä voin sanoa että mä olen äideistä parhain meidän pienelle Elviralle.
Mä olen maailman paras äiti.

Niinkuin sinäkin olet lapsellesi.




Remontti päivitystä!



Hitaasti mutta varmasti meidän remontti on lähtenyt käyntiin! Tarkoituksena oli tehdä projekti kerrallaan, mutta jo näin alussa suunnitelmat meni uusiksi ja on kaksi projektia kesken. Tästä saamme syyttää näitä ihania vaikkakin tuskaisia hellepäiviä. Remontti aloitettiin Elviran huoneesta, mutta koska se sijaitsee yläkerrassa ja on päivisin kuin pätsi, siirryin alakertaan touhuamaan. Alakerrassa laitamme keittiön sekä olohuoneen pintoja uuteen uskoon. Alakerran remontin aloitin keittiöstä.

Meidän asunto on muistaakseni rakennettu 80-luvulla ja keittiö on alkuperäisessä kunnossa. Voitte siis kuvitella että näky ei ole mitenkään kaunis ja silmiä hivelevä. Meidän keittiöremontin budjetti on "mahdollisimman halvalla" joten teemme pintaremonttia emmekä laita koko keittiötä uuteen uskoon. Se on sitten joskus edessä kun talous antaa periksi! 

Keittiön kaapit olivat likaisen beigen väriset ja ne on tarkoitus maalata valkosiksi. Tai on maalattu jo, ensimmäinen kerros. Huomenna aloitan toista kerrosta ja olen luvannut itselleni että ennen viikonloppua ovet on taas kaapeissa kiinni ja priima kunnossa! En ole mikään mestari maalari, itseasiassa tällähetkellä teen elämäni ensimmäistä remonttia. Joten jälki ei tule olemaan mitään tädyellistä, mutta ainakin suurella sydämellä tehty! Harjoitus tekee mestarin kai tässäkin asiassa...



Tästä kuvasta näkee hyvin vanhan ja uuden maalin värieron. Kaappien sisäpinnat ovat sen väriset mitä kaikki keittiön pinnat olivat, ja sokkeli(?) on kuvassa maalattu jo uudella, valkoisella värillä.

Remonttiaikaa vuorokaudessa ei ole kovinkaan paljoa, koska remontti tapahtuu Elviran mentyä yöunille. Lähinnä siksi että tarvitsen tilaa ja hänen nukkuessaan voin levittäytyä koko alakertaan. Omat haasteensa tuo pienet tapetti silput ja roskat jotka omilta silmiltä jää huomaamatta mutta jostain syystä Elvira löytää ne heti suuhunsa... Tällä hetkellä meidän keittiönkaapit makaavat olohuoneen lattialla tai nojaavat seiniin, joten oma haasteensa on pitää Elvira erossa "auki" olevista kaapeista. Ehkä virittelen huomenna jonkun este radan ettei tuholainen pääse keittiöön! Kun kaapit ovat maalattu olisi tarkoitus maalata vielä keittiön laatat. Tämä tuottaakin hieman päänvaivaa koska laatat pitäis ensin pestä ja antaa kuivua 24h. Miten lapsiperheessä voi olla vuorokauden käyttämättä keittiötä!?

Vaikka remontti aiheuttaa hieman harmaita hiuksia niin on tämä kyllä kivaa puuhaa! Mä en ole koskaan ollut naisellinen käsityöihminen, olen aina enemmän pitänyt remppahommista ja niistä "miesten" jutuista. Tapettien repiminen ja maalaaminen on ainakin ihan mahtavaa ja hauskaa hommaa! Ja sitä paitsi, kodista tulee koti vasta sitten kun se näyttää juuri meidän kodilta!

Nyt mä painun unille kun vuorokausikin ehti vaihtumaan, 
hyvää yötä <3





sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tekevälle sattuu..




Oman lapsen kipu, tottuuko siihen koskaan? Tuskin.
Meillä on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut niin paljon haavereita että ihan pahaa tekee. Mistään sen vakavemmasta ei ole kyse, mutta ne "pienetkin" kipu itkut tuntuvat kyllä tämän äidin sydämessä. Ja kovaa tuntuvatkin.

Perjantaina Elvira kolautti naamansa lattiaan niin että hampaat tekivät huuleen vekin. Koko suu oli täynnä verta ja tämä mutsi meinasi saada sydärin kun sen huomasi. Itku oli sydäntä raastavaa. Eilen leikkien temmelyksessä Elvira kaatui istuma-asennosta lattialle ja pää kolahti lattiaan. Taas seurasi kova itku josta ei meinannut tulla loppua.



Elvira on loppujen lopuksi aika rauhallinen lapsi. Kontaten Elvira etenee yleensä aika rauhalliseen tahtiin joten meillä ei pää kolise milloin minnekkin. Loppujen lopuksi vähän Elvira siis loukkaa itseään, mutta silloin kun loukkaa, loukkaa kunnolla. Elviran on myös todella vaikea päästä surullisen tunteen yli. Lohduttaminen kestää aika kauan, ja vaikka enää ei edes sattuisi, nyyhkyttäminen jatkuu edelleen. Hän voi myös välillä olla muutaman minuutin hiljaa, kunnes muistaa että hei tässähän piti itkeä ja jatkaa huutamista. Parhaiten meillä rauhoitutaan syliin, mutta on samalla kiinnittettävä huomio johonkin muualle jotta itku tunteen yli päästään.

 Vaikka sydäntäraastava itku on kamalaa, lohduttaminen on yksi äitiyden parhaista asioista. Tunnet itsesi tärkeäksi ja tiedät että sinua tarvitaan. Läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta, niistä on lohduttaminen tehty. Siinä vaiheessa kun Elvira on rauhoittunut ja jäljellä on enää pieni nyyhkytys, en tohtisi laskea häntä sylistä ollenkaan. Silmät kiinni, pieni nyyhkytys jäljellä ja pää äidin rintaa vasten. 
Se on meidän yhteinen, ihana ja kaunis hetki <3

Sitten kun ollaan rauhoituttu, elämä jatkuu ja nokka kohti uusia seikkailuja (ja loukkaantumisia...)!

Näistä loukkaantumisista tuli mieleen, mitä teillä kuuluu vauvan lääkekaappiin? 
Meillä ei tällä hetkellä ole kuin särkylääkettä, ja mietin mitä kaikkea kotona olisi hyvä olla jos jotakin sattuu!



P.s Elvira nousi eilen ensimmäistä kertaa selkäsuorana seisomaan sohvaa vasten, joten luvassa lisää harmaita hiuksia äidille ja pään kolinaa!<3

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Diagnoosina Äitiys.




Aiemmin kirjoittelin raskausajan aivoista, jotka saivat minut tekemään epätavallisia juttuja. Postauksen voit lukea täältä. Nyt pohdiskelen taas aivoja, tai oikeastaan niiden puuttumista. Äitiys on pehmentänyt pääni aivan totaalisesti!

Yksi päivä olin lähdössä kauppaan. Ovesta ulos pääsemisessä meni reilu 10 minuuttia ja sinä aikana hävitin auton avaimet kolme kertaa. Lopulta löysin ne roikkumasta ovenkahvasta.
Aamulla tavallisen kuitulisäni sijaan lisäsin mehulasiin lusikallisen korvikejauhetta.
Tein jauhelihakiusausta ja unohdin lisätä ruokakerman kokonaan. Oli aika kuivaa kiusausta...
Tavarat hukkuu, unohdan mitä olin tekemässä tai sanomassa. Mikä päivä mahtaa olla? Mitä kello on? Missä mun puhelin on? Ai, se olikin mun taskussa...

Kuulostaako tutulta?

Kotona oleminen ja äitiysloma on aivan ihanaa aikaa, mutta siinä on varjopuolensa. Nimittäin pään pehmeneminen! Viimeiset yhdeksän kuukautta olen saanut olla kotona tekemättä mitään. Tekemättömyydellä en suinkaan tarkoita etteikö hommaa olisi, päinvastoin. Tarkoitan sitä, etten viimeisen yhdeksän kuukauden aikana ole varmaan kertaakaan haastanut aivojani pähkäilyyn, hädintuskin ajattelen, hah. Tekemistä on kyllä riittämiin, mutta voiko kukaan väittää että pyykkienpesu tai vaipanvaihto olisi jotain ydinfysiikkaa? Niinpä. 

Kuten naiset yleensä ( ;) ) minäkin osaan tehdä samaan aikaan montaa eri asiaa. Äitinä se taito harjaantuu ja moninkertaistuu todenteolla. Syöttäminen, syöminen ja siivoaminen hoituu samaan aikaan kuin vettä vaan! Tee sitä, tee tota ja ainiin tuokin oli vielä kesken.

"Syötetään lapsi tässä välissä ja jatketaan sitten tätä pyykkien lajittelua."
" No imuroidaan nyt ensin kun tuo imuri tossa sattuu lojumaan."
 "Ensin kuitenkin pyyhitään pölyt."
" Jaa no, voisihan nuo tiskitkin tuosta vielä samalla laittaa. "
"Ainiin ne pyykit.."

Pystyn keskittymään miljoonaan asiaan samaan aikaan, mutten pysty enää antamaan täyttä keskittymistäni asialle. Olen hajamielinen, asiat karkaavat kovaa vauhtia ja kauas ennekuin edes huomaan. Keskityn, mutten kuitenkaan ole ihan tässä maailmassa. Tarkkaavaisena saa toki olla koko ajan, mutta ei äitiys kuitenkaan mistään aivojumpasta koostu.
Lähinnä sydäreistä ja shokeista mitä tuo pieni ihme aiheuttaa..;)

Kuulostaako yhtään tutulta? Onko jonkun muun pää päässyt pehmenemään äitiysloman aikana?

Onnea vaan työkaverit kun tulen takaisin töihin, voi olla että pieni järkytys ja kaaos saattaa vallita muutaman kuukauden ennenkuin totun taas keskittymiseen...

torstai 24. heinäkuuta 2014

"Odota, äiti katsoo vielä nämä päivitykset..."

Teknologia ja maailma kehittyy melkein yhtä hurjaa vauhtia kuin meidän Elvira. On hienoa, että nykypäivänä google ja navigaattori ovat samassa laitteessa mistä voit soittaa siihen maalaistalon mummun lankapuhelimeen. Onhan teknologiasta suuri apu, yksi ilta tihrustin pimeässä huoneessa google asanahaulla "sininen uni lyrics" kun en muistanut Elviran unilaulun sanoja. Jokaisella asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, niinkuin tässäkin asiassa. Tiedättekö sen näyn kun kaverukset ovat kokoontuneet kahvilaan tapaamaan toisiaan, pitkästä aikaa nähdään kasvotusten ja mitä he tekevät? Näpräävät älypuhelimiaan. Tämä on todella yleinen näky jos avaa silmänsä julkisella paikalla. Surullisen yleinen. 

Vanhempien keskuudessa älypuhelin toimii usein kiperän tilanteen pelastajana. Uhmaikäinen tai väsynyt lapsi kauppareissulla? Ratkaisu: puhelimesta piirretyt pyörimään niin kiukkuraivo on taltutettu. Eräänä päivänä näin bussissa isän, joka pisti muumit pyörimään heti kun hänen n.3 vuotias poikansa osoitti ensimmäisen kerran kyllästymisen merkkejä. Lapsellehan ei voi tässä tilanteessa puhua ja antaa huomiota? Onko sosiaalinen kanssakäyminen liian haastavaa ja puudutavaa? Helpommalla pääsee kun pirretyt hoitavat viihdyttämisen ja vanhempi saa olla rauhassa. Ja lapsihan ei saa koskaan olla kyllästynyt  vaan toimintaa ja ärsykkeitä tulee olla 24/7 saatavilla. Mistähän lapsen levottomuus voikaan johtua?

Itse vauvaikäisen lapsen äitinä en ole vielä päässyt tutustumaan angry birdseihin tai taapero ikäisten tietokoneisiin. Sen sijaan äitiyslomani aikana sosiaalinenmedia on tullut tutuksi, ehkä jopa liian tutuksi. Facebook, Instagram ja Blogger tulee tarkastettua monta kertaa päivässä. Vielä muutama vuosi sitten mun puhelimessa ei ollut edes kameraa ja nyt siiä löytyy paljon herkkuja vaikkei mikään kovanluokan älypuhelin olekaan. Nyt tuntuu että ilman nettipuhelinta en tulisi edes toimeen. Mitä mä sitten tekisin jos iskee tylsä hetki? Bussissa, Facebook. Odotan tapaamista, Instagram, Elvira nukkuu, Blogger ja blogi kirjoitus. Jokainen pieni kyllästymisen hetki korvataan somella ja virtuaaliminällä. Vaikka jokaiselle hetkelle löytyisi varmasti paljon parempaakin tekemistä.

Liian usein huomaan selavaani Facebookkia samaan aikaan kun Elvira leikkii yksinään lattialla. Instagram päivittyy nukuttamisen ohella ja päivän blogikirjoituksen tulevat selattua siinä samassa. Välillä pysähdyn miettimään kuinka paljon menetän aikaani äitinä koska roikun facessa? Kuinka monta hienoa hetkeä Elviran kanssa menee ohi koska luen blogeja? Helpommin sanottu kuin tehty, kun älypuhelimeen ja somettamiseen on tottunut, sitä on hyvin vaikea lopettaa. Surullista mutta totta.

Vaikka mä kuinka ajattelen vähentäväni somen käyttöä, eksyy kännykkä kerta toisensa jälkeen mun käteen. Miten se onkaan niin vaikeaa? Mä en halua että musta tulee äiti joka on tunkemassa lapsensa käteen viihdykettä heti kun hän alkaa kyllästymään. Mä en halua että tämä äiti selaa facebookkia samaan aikaan kun ollaan lapsen kanssa puistossa. Mä en halua että menetän tärkeitä hetkiä sen takia että "mä katson vaan nämä uudet insta kuvat ensin". Huolestuttavaa kyllä, välillä tuntuu että suurin osa äideistä on menossa tähän, ellei he jo siellä ole. Ja mä en halua,enkä aio kuulua tähän porukkaan. Mä tahdon olla äiti joka on läsnä.

Vaikka mua huolestuttaa oma someriippuvuuteni välillä, voin helpotuksekseni ja kauhukseni todeta etten ole edes sieltä pahimmista päästä. Mun kännykässä netti ei edes ole päällä ellen sitä käytä. Juurikin sen takia ettei kännykkä eksyisi käteen heti kun facebook ilmoittaa uudesta tykkäyksestä tai kaveripyynnöstä. Kyllä ne siellä somen kätköissä pysyy vaikken niitä heti katsokkaan. Mä haluan opettaa Elviralle ettei ole ok tuijottaa puhelintaan jos tapaa toisen kasvotusten. Mua ainakin itseäni loukkaa jos seuralaiseni näprää puhelintaan kokoajan ja hädintuksin keskittyy meidän keskusteluun. Mulla itselläni on asiassa myös paljon petrattavaa. Ehkä mä rupeankin jossain kohtaa hetkelliseen somelakkoon ja vaihdan puhelimeni vanhaan Nokiaani jossa ei nettiä voi käyttää.

Omaa someriippuvuuttaan voi olla vaikea myöntää, saatika huomata. Kehotankin kiinnittämään yhden päivän ajan huomiota siihen miten kauan somea käytätte. Tulos voi olla aika ällistyttävän suuri, mun ainakin oli. Ei sitä itse edes tajua kuinka usein se älypuhelin käteen eksyy. Teknologia värittää ja rikastuttaa elämää, mutta huolestuttavasti se vaikuttaa myös hallitsevan sitä.
Onkohan tulevaisuudessa katkaisuhoidossa huumeriippuvaisten lisäksi Someriippuvaisia? En yhtään ihmettelisi tätä.

Nyt tämä äiti lupaa kiinnittää omaan someriippuvaisuutensa huomiota ja keskittyä ihan oikeaan elämään. Teethän sinäkin samoin?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

#ABchallenge


Abchallenge, haaste joka on pyörinyt somessa jo vaikka kuinka kauan. Upeita ennenjälkeen kuvia facebookista seuranneena päätin itsekkin tarttua haasteeseen. Olen vähän sellainen "en usko ennen kuin itse nään" tyyppi, ja olin todella skeptinen että mitään tuloksia tulisi. Edelliset vatsalihasliikkeet olen tainnut tehdä talvella, joten katsoin liikkeiden määrää kauhuissani. Toisaalta, ilman hikeä,verta ja kyyneliä tuskin voi mitään kummempia tuloksia odottaa. Tänään olen haasteen kahdeksannessa päivässä, lepopäivä. Voin sanoa että eiliset liikkeet saivat jo sellaisen hien pintaan että laiskana ihmisenä teki mieli jättää leikki kesken. Tänään aamulla päätin kuitenkin ottaa valokuvat ja verrata niitä aloituspäivänä ottaamiini ja leuka meinasi tipahtaa lattiaan kuvia verratessani. 8 päivää takana, 22 päivää edessä ja tulokset ovat jo selkeät:


Kuvilla on eroa siis kahdeksan päivää, vasemmanpuoleinen on otettu haasteen ensimmäisenä päivänä ja oikeanpuoleinen tänään. Huikea ero! Haasteen lisäksi olen kyllä tarkkaillut ruokavaliotani: herkkupäivä vain lauantaisin, muina viikonpäivinä ei yhtään mitään herkkuja. Lisäksi suoritan myös samanlaista haastetta mutta kyykkyhaasteena! Eilen teki mieli luovuttaa, mutta näiden kuvien avulla mä aion hampaat irvessä vetää molemmat haasteet loppuun saakka. 
22 tuskaista päivää edessä! 
Päiväpäivältä huomaan kyllä jaksavani paremmin molempien haasteiden liikkeet, ja päiväpäivältä tunnen itseni terveemmäksi!

Onko joku muu tehnyt kyseisen haasteen?
Ennenjälkeen postauksia saa linkittää! :)


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kiikkaa kiikkaa ja sillisalaattikuulumisia.



Otsikko kertoo kaiken, paljon asiaa muttei sitten kumminkaan niin paljon että jokaisesta saisi oman postauksensa...

Vaikka meidän terassi projekti taitaa jäädä ensikesälle, kaikki tärkeimmät on jo hankittu: grilli sekä keinu Elviralle. Kävimme eilen Bauhausissa asioilla ja mukaan tarttui tämä kirkuvan punainen keinu. Elvira rakastaa keinumista ylikaiken, ja keinu toimii hyvänä viihdykkeenä sillä aikaa kun me vanhemmat grillataan tai juodaan terassikahvit. Eilen illalla keinu viihdytti ja rauhoitti kun pieni hammaskiukku iski. Ison plussan  Bauhausin vauvakeinu saa turvavyöstä! 

Meidän takapiha on tällä hetkellä aika karussa kunnossa. Taustalla näkyvä keinu ja matto ovat edellisen asukkaan jäljiltä emmekä ole vielä saaneet niitä kiikutteua kaatopaikalle. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. Nyt haaveilemme isosta terassista, laatat saisivat häipyä kauas pois. Niinkuin edellä mainitsinkin, taitaa projekti kuitenkin jäädä ensikeväälle tai kesälle. Jos nyt saisi nämä sisätilat kuntoon ennen talvea, tai oikeastaan ennen Elviran yksivuotis synttäreitä. Joihin on muuten reilu kaksi kuukautta, jokohan saisin alkaa suunnittelemaan niitä? ;)

Meillä on muuten muutama viikko sitten aloitettu maitotuotteet. Lähinnä raejuustoa sekä viiliä Elvira on nyt saanut. Molemmat niistä on todella naminami vaikka viiliä ensin hieman vierastettiin koska se oli niin kylmää. Maustamatonta jugurttia yritin antaa, mutta se oli niin löysää ettei touhusta tullut mitään. Kaikki oli rinnuksilla! Isäni käski kokeilla ensi kerralla turkkilasita jugurttia joka on kuulemma paljon tujumpaa, sitä siis ensi kauppareissulla mukaan! Elviran vatsa ei ole reagoinut mitenkään maitotuotteisiin, hyvä niin! Maistelu aloitettiinkin aika varoen, muutamilla lusikallisilla mutta nyt annamme jo niin paljon kuin napa vetää!

Elviran huoneen remontti etenee aika madellen, toinen seinä on nypitty tapetista ja toista seinää aloittelin tänään. Remontti vaatii hermoja ja pitkäjänteisyyttä kun hommat joutuu keskeyttymään aika usein. Tämä taitaakin olla mulle henkilökohtainen kasvunpaikka, olen hieman "mulle kaikki nyt heti" tyyppiä ja homman keskeyttäminen tuntuu kyllä luissa ja ytimissä. Jos hommaan ryhdytään niin se tehdään kerralla, näin haluaisin toimia. Remontti tehdään kuitenkin Elviran tahtisesti, eli silloin kun hän nukkuu! Edelleenkään ei ole mikään hoppu, viimeksi puhuin täällä yhden seinän tapetoinnista mutta nyt olemme isimiehen kanssa maalin ja sisustustarrojen kannalla. Vaikka eilen bongasin kyllä Bauhausista ihanan muumi boordin...Liikaa vaihtoehtoja ja ei todellakaan mitään tietoa mihin sitten loppujen lopuksi päädymme!

Näihin sekaviin sillisalaatti tunnelmiin, 

hyvää yötä
kauniita unia
oman kullan kuvia!



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Harjoitus tekee mestarin...

...ja sotkua ei voi estää.



Me ollaan aloitettu syömisharjoitukset. Ei sormiruokailua, vaan lusikalla. Elvira taitaa sormiruokailun jo aika taidokkaasti, joten otimme uuden haasteen vastaan. Oikeastaan Elvira teki tällä kertaa päätöksen meidän puolesta. Annoin eräänä päivänä hänelle oman lusikan käteen syömisen ajaksi. Lusikka toimi hyvänä hämynä jotta sain väsyneen neidin suuhun ujutettua puuroa. Yllätyksekseni Elvira osasi kuitenkin jo "hämmentää" lautasella olevaa kaurapuuroa, ja ihan selkeästi näin että hän tiesi mitä sillä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla meteli ja kiukutteli kesti niin kauan kunnes omassa pienessä kädessä oli oma pieni lusikka, joten siitä asti me ollaan syömistä harjoiteltu.



Joku ehkä tässä kohtaa ajattelee että noniin, annetaan pienen lapsen päättää ja olla perheen diktaattori. En kuitenkaan itse ajattele niin. Aluksi ajattelin kyllä, mutta sitten pohdin asiaa. Miksi ottaisin lusikan pois, koska neiti on selkeästi omasta mielestään valmis tähän harjoitukseen? Syyksi en keksinyt mitään muuta kuin harjoittelusta syntyvän sotkun, enkä pidä tätä todellakaan pätevänä syynä kieltää melkeinpä yhtään mitään. Jos sotku olisi kieltoni syy, johtuisi se vain omasta laiskuudestani koska en jaksa siivota. Ja asia nyt on vain niin, ettei vanhemman laiskuus saa olla lapselta pois. Piste. 



Joten, sotkua syntyy vaikka muille jakaa mutta kyllä tästä nautitaankin! Elvira on pelkkää hymyä, iloa ja keskittymistä kun lusikkaan tutustaan ja harjoitellaan ruoan ammentamista siihen. Elvira nauttii ja oppii niin paljon, että loppujen lopuksi sotku on todella pientä sen rinnalla. Vaikka eilen sain kyllä itsekin pistää koko vaatekertani pesuun, ja tänään istutin Elviran keittiön lavuaarin iltapesulle. Toki minullakin on hetkiä että ei millään jaksaisi antaa toisen syödä itse, koska siitä syntyy niin kauhea sotku. Vaikka mua kuinka väsyttäisi ja laiskottaisi, en kuitenkaan anna sen estää Elviran oppimista.

Tänään oli kolmas lusikkapuuroilta, ja lusikka eksyi jo monta kertaa suuhun asti. Puuroa tosin ei sillä hetkellä siinä ollut, mutta kovin lusikkaa kuitenkin maiskuteltiin! Katsotaan miten monta iltaa,viikkoa tai kuukautta menee että meidän Elvira syö itse iltapuuronsa! 
Ja tosiaan ollaan tällä hetkellä suurimmaksi osaksi sormiruokailtu muut ruoat paisti aamupala&iltapuuro, puurolla on hyvä aloittaa lusikka harjoittelu koska se on niin tahmeaa että pysyy lusikassa! :)


Kuvat ovat ensimmäiseltä kerralta, ja voin vain todeta että yksi kerta riitti opettamaan vaippasillaan syömisen!

Koska teillä on aloitettu lusikkaharjoittelut? :)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesäpäivän kuulumisia ja kollaaseja!

Kesä, kesä, kesä ja kesä<3!
Voiko sitä tarpeeksi hehkuttaa miten ihanaa kun on lämmin ja aurinko paistaa?
Varsinkin nyt äitinä tunnen suurta helpotusta kun mittari näyttää yli 20 astetta. Ulos lähteminen ja vaunuissa nukuttaminen helpottuu kummasti kun ei tarvitse pukea lapselle montaa kerrosta vaatteita päälle. Eilen vietimme kesäpäivää mammalassa, eli minun äitini luona.

Elvira konttasi nyrmikolla ensimmäistä kertaa sortsit jalassa, eikä hän oikein olisi tiennyt miten olisi edennyt. Nurmikko, pienet kivet ja oksat pistelivät polvia eikä konttaaminen tuntunut oikein mukavalta. Tyyli on vapaa, joten eteenpäin mentiin karhukävelyn&konttaamisen sekoituksella. Ulkoilu on ihanaa, mutta todella tarkkana saa olla kun Elvira tutkii maailmaa. Kivet, tikut ja ruoho eksyvät suuhun koko ajan!

Mamman kesäkeittiössä syödään hyvin ja itse. Tarjolla oli uusia perunoita sekä jauhelihapihvi. Elvira jaksoi syödä kaksi aika isoa perunaa! Taitaa ulkoilu kasvattaa ruokahalua kummasti. Ja tietenkin maistuu kun saa itse syödä. Toki koira sai myös osansa...

Koska on kesä ja kuuma, melkein jokaiseen kesäpäivään kuuluu pulahdus altaaseen! Elvira sai maistaa mustaviinimarjaa elämänsä ensimmäinen kerran ja kuten kollaasista huomaa, ei ollut ihan mieleinen maku! Taisi olla liian kirpeää ja hapanta. Lopuksi koko marja lensi kaaressa altaaseen...Äitin tyttö, en minäkään niistä oikein välitä! Mansikat sen sijaan ovat Elviran lemppareita ja niitä neiti voisi syödä vaikka kuinka paljon. Jotkut eivät anna alle vuoden ikäiselle mansikkaa, mutta me ollaan annettu jo monta kertaa eikä ole aiheuttanut mitään oireita. Ja onhan Piltilläkin yksi mansikkapilvi välipala joka on tarkoitettu 5kk-> Niin tai näin, meillä syödään mansikoita! 

Vaikka kesä onkin ihanaa aikaa, tuottaa se myös jonkun verran päänvaivaa. Miten pitää vauva suojassa auringolta muttei läkähdytä häntä vaatekerroksen alle? Niinpä, sitä saa välillä miettiä. Vaikka pyrimme pitämään Elviran aina varjossa, sitä ei kuitenkaan aina ole saatavilla. Kävin tässä yksi sunnuntai hakemassa aurinkorasvaa kaupasta. Vaikkei aurinkorasvan laittoa suositella alle vuoden ikäisille, olen kokenut että se on pienempi paha kuin palaminen. Meillä käytetään ihan Nivean hajustamatonta, parabeenitonta sekä väritöntä aurinkorasvaa, suojakerroin 30. Myös Elviran nesteytys stressaa mua aika huolella, vaikka Elvira juo maitoa hyvin, pelkään kuivumista ja auringonpistosta. 

Vaikka kesä aiheuttaa stressiä niin onhan se sen arvoista, toivotaan että nämä kelit jatkuvat vielä pitkään!

Aurinkoista viikonloppua kaikille<3

torstai 17. heinäkuuta 2014

Uimarantojen prinsessa!




Käytiin tänään Turun keskustassa tarkoituksena hakea mansikoita ja herneitä. Aikaa meni kuitenkin monta tuntia ja kotiin saavuttiin muutamien uusien alelöytöjen kera. Ups. Mutta hei, katsokaa nyt noita uikkareita? Niitä ei voinut millään vastustaa! Uikkarit ovat entisestä vapaa valinnasta, nykyisestä Tokmannista siis. Kuolasin noita jo alkukesästä mutten ostanut, koska Elviralla oli jo uikkarit. Nyt ne olivat alennuksessa joten en voinut enää ohittaa näitä ihanuuksia. Uikkarit ovat kokoa 90, mutta kuten kuvista huomaa ne ovat aika passelit. Pientä kokoa siis ovat, jos joku siellä ruudun toisella puolella eksyy samanlaiset ostamaan!





Hikisen kaupunkipäivän jälkeen koeajettiin uudet uikkarit iltakylvyn merkeissä! Joka tottakai näillä ilmoilla kylpy tapahtui ulkona. Elvira nauttii kylpemisestä todella paljon tällä hetkellä. Hitaasti hän vedelle kyllä lämpeni, vasta noin puolenvuoden iässä kylpyhetkistä tuli kivoja, sitä ennen se oli aikamoista ihmettelelyä ja itkua. Nyt kelpaa kaikki pienetkin vesitilkat joita pystyy läiskyttämään. Koiran vesikulhosta lähtien...Meillä ei ollut oikein mitään kylpyleluja mutta onneksi löysimme hiekkalelut Tiger kaupasta. Aika pilipalilta tuntuvat, tuskin kestäisivät kovin riehakasta hiekkalaatikkoleikkiä, mutta kylpyleluina toimivat oikein loistavasti! Hintakaan ei ole kovin päätä huimaava, taisi olla 2-3 euroa. Elviran lemppari on kastelukannu, pisaroita on kiva yrittää ottaa ilmasta kiinni!




Kylpyyn olisi pitänyt päästä vielä takaisin vaikka vilu alkoi jo tulla. Tietenkin siinä sitten itkettiin ja suututtiin kun äiti veikin sisälle ja riisui uikkarit. Muutenkin nyt kaksi iltaa on ollut aikamoista kiukuttelua ja sylittelyä. Eilen yritin laittaa väsymyksen piikkiin mutta koska tänään sama toistui, tulin siihen tulokseen että taitaa Elvira tehdä lisää hampaita. Alhaalta nimittäin tulipari päivää sitten kahdeksas hammas läpi! Joko se kiukuttaa tai sitten aloitetaan uusien kasvatus, poskihampaiden tai kulmahampaiden.

Sen näkee sitten, kauniisti kulta on kuitenkin jo unilla, ja tämän äidin on aika siirtyä ilmapalan sekä Netflixin ihmeelliseen maailmaan!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Second Hand!

Kävimme tänään kaverini kanssa kirppiksellä pyörähtämässä. Niinkuin blogista ehkä on huomannutkin, mä olen aika second hand fani ja tykkään ihan älyttömästi kirppistellä! Kävimme Turun Manhattanin kirppiksellä joka on aika suuri, ja Elvira kyllästyikin jo loppuvaiheessa ostoskärryissä istuskeluun. Varsinkin kun sitä ennen olimme jo käyneet kiertämässä viereisen lastenvaatekirppiksen...Viimeiset hyllyvälit mentiinkin melkein jo juosten ja ostamani vaatteet jäivät sovittamatta. Vaikka ostinkin sikojasäkeissä, niin kaikki vaatteet istuivat onneksi hyvin päälleni! Tällä kertaa mukaan tarttuikin todella kivoja löytöjä, yritinkin jättää ne kaikki "aika kivat" vaateet hyllylle ja ottaa vaan ne "pakko saada" jutut. Tämä ensimmäinen leopardikuvioinen sortsihaalari oli ehdottasti ylitsemuiden!







Elviralle löysin lastenvaatekirppikseltä myös muutamia ihania vaatteita, vaikka todellisuudessa meillä ei olisi ollut niille tarvetta. Mutta kun halvalla sai...hah...Ja sitä paitsi, meillä asustaa pieni tyttö ja eihän naisella voi koskaan olla liikaa vaatteita? ;)





Nämä viimeiset vaatteet olivat einiinperinteisiä mitä Elviran kaapista löytyy, mutta päätin repäistä ja ostaa jotakin einiintavallista. 
Hurja äiti vai mitä ?

Elvira oli aivan poikki kirppistelyn jälkeen ja nukahti vasta muutama metri ennen kotiovea. Voitte siis vain kuvitella miten väsynyt pieni kiukkupussi täällä on ollut kun yhdet päiväunet jäi välistä. Vaikka väsymys olikin suuri, niin silti nukkutamiseen meni puoli tuntia. Kovasti sitä energiaa jostakin kumpuaa silloin kun sänkyyn päästään! Toivon hartaasti ettei Elvira luule nukkuvansa päiväunia ja herää tunnin päästä pirteänä kuin peipponen! 

Takaisin aiheeseen, kirppistely,

Hot vai Not?


Koira vauvaperheessä!

Multa on muutaman kerran kysytty, miten meidän karvavauva on suhtautunut Elviraan. Ajattelin nyt siis kirjoittaa miten meidän perheen vauvat tulevat keskenään toimeen.



Aluksi meidän karvavauva oli aika varuillaan ja pysyi kaukana uudesta tulokkaasta. Pikkuhiljaa kuitenkin koiran mielenkiinto heräsi ja rohkeus kasvoi, eikä mennyt montaakaan päivää että karvakamu uskalsi mennä nuuskimaan vauvan tuoksua. Joka kerta kuitenkin kun Elvira liikahti, koira kavahti nopeasti kauemmas. Sanoisinko että varmaan muutama viikko siinä meni että koira tottui vauvaan eikä enää sen kummemmin kiinnittänyt huomiota pieneen nyyttiin. 


Elvira on aina ollut todella kiinnostunut koirista. Hieman jännitin, miten yhteiselo lähtee sujumaan kun Elvira lähtee liikkeelle, mutta hyvinhän täällä menee! Välillä neiti saattaa roikkua kaksinkäsin koiran hännässä tai korvassa, mutta meidän karvavauva on niin kilttiä sorttia ettei tarvitse puremista jännittää. Olen kuitenkin pyrkinyt kieltämään Elviraa aina tässä tilanteessa, jotta koira säilyttäisi myös sitä omaa tilaansa. Ja eihän se nyt varmasti kivalta tunnukkaan jos toinen roikkuu korvassa... Koiran ruokakipot saavat kyytiä joka päivä, mutta säännöllisen ruoka-ajan vuoksi kippo on aina tyhjä, joten mikäs siinä paukuttaessa teräskippoa. Juomakulho on sitten aivan eriasia ja muutaman kerran olenkin saanut vaihtaa Elviran vaatteet ja pyyhkiä tulvan lattialta kun tuholainen on päässyt huomaamatta sen kimppuun. Elvira kovin tahtoisi aina mennä sähläämään kun koira syö, mutta siitä olen pitänyt kiinni että ruokarauha annetaan koiralle.




Kerran karvauvauva ärähti kun hän söi herkkuluuta ja Elvira meni siihen lähelle ja yritti ottaa sitä pois. Koira sai torumiset ja Elvira luun hetkeksi, jotta koira ymmärtäisi myös Elviran olevan "johtaja".Muuten ilman ongelmia ollaan päästy, oikeastaan tuntuu että Elvira on koiralle paljon tärkeämpi kuin me aikuiset!

Vauvan hoidossa karvavauvasta on myös ollut hyötyä. Ikinä Elviran syöttämisen jälkeen ei tarvitse pyyhkiä lattiaa koska se nuollaan putipuhtaaksi. Koira myös ilmoittaa jos Elvira herää päiväunilta, ja menee sängyn taikka vaunujen viereen istumaan ja hieman haukahtaa. Ei mikään pönttö eläin tämä meidän karvakamu! Itse en hyväksy sitä, että koiria otetaan ja sitten vauvan tultua ne laitetaan pois. Jos koiran ottaa, siitä on kannettava vastuu vaikka lapsia saataisiinkin. Eri asia toki on, jos on pelkoa että koira käy lapsen kimppuun. Yleensä kyllä näissäkin tilanteissa vika on siellä hihnan toisessa päässä... Tottakai koira tuottaa omat päänvaivansa kun lapsi saapuu talouteen, mutta sitä kannattaa miettiä jo silloin kun koiraa hommaa. Itse myönnän, että otin karvavauvan silloin kun aika ei ehkä ollut kypsä ja koulutus jäi hieman puolitiehen, mutta omamoka ja itse tuota haukkumista kuuntelen. Vanhakoira ei temppuja opi on sanonta johon en usko, joten meillä mennään mielummin myöhään kuin ei milloinkaan asenteella. Ja sitäpaitsi, onhan noista kahdesta toisilleen jo kovasti seuraa ja iloa, niinkuin tämä seuraava videon pätkä todistaakin!
 Että mä nauroin vedet silmissä noita kahta pönttöä<3
(Video on hieman tumma, mutta äänet ainakin kertoo miten hauskaa heillä oli!)