Kaksplus.fi

MENU

perjantai 28. helmikuuta 2014

Reppu selkään ja menoksi!

Kuva lainattu bebes.fi sivuilta.

Kerrostalo + koira + vauva = välillä hieman hankala yhdistelmä.
Tino lähtee yöllä töihin joten koiran aamupissatus jää minulle. Asumme kerrostalossa joten meillä ei ole pihaa mihin päästää koira nopeasti tekemään tarpeensa yksin, vaan on pakko mennä joka aamu itsekkin ulos. Kun Elvira oli ihan pieni, homma toimi hienosti. Menin aina nopeasti pissatamaan koiran sillä aikaa kun neiti nukkui. Tällä hetkelläkin homma toimii vaikka neiti olisi hereillä, hän leikkii tyytyväisenä matolla sen pari minuuttia kun käyn nopeasti ulkona.
Mutta mites sitten kun neiti lähtee liikkeelle ja häntä ei voi jättää hetkeksikään yksin ? Vaunut on niin kamalan hankala raahata pienen ulkoilun takia ulos ahdasta käytävää ja rappusia pitkin...sisälle saamisesta puhumattakaan...
Helpotukseksi olen ajatellut kantorepun hankkimista. Kesällä kun ei tarvitse sen enempää pukea olisi helppo laittaa neiti reppuun ja ulos! Olisi helppoa mennä 20 minuutin kävelylenkki kun on molemmat kädet vapaat koiraa varten ja neiti turvallisesti kyydissä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta kantorepusta tai liinailusta, kannattaako siihen satsata ja ostaa hieman kalliimpi? Mikä on helppo pukea ylle yksin ? Kuinka kauan kantoreppua voi käyttää, onko siinä painoraja? Ja meille varmaan paras olisi sellainen johon Elviran saa nenä meno suuntaan, mikä olisi sellainen malli? Vai onko kaikki?
Auttakaa äitiä hädässä ja kertokaa teidän kokemuksia kantorepusta, mikä malli/merkki on hyvä!?



torstai 27. helmikuuta 2014

Ei Angry Bird, vaan Angry Baby.

Olen ollut niin kiitollinen ja onnellinen siitä että Elvira on ollut helppo vauva. Alusta asti nukkunut yönsä hyvin eikä turhia itkeskellyt. Aina kun neiti on itkenyt, siihen on ollut jokin hyvä syy; nälkä, uni yms. Siis viime päiviin asti.
Nyt kun hampaat tekee tuloaan on meidän kiltti päivänsäde kadonnut ja tilalle on tullut kiukkuinen, vaativa kiljukaula. Kaikki asiat tällä hetkellä täytyy olla tismalleen oikein ja hyvin, tai muuten alkaa huuto. Pienikin harmi, niin alkaa ooppera. Ja rauhottumisessa voi kestää _kauan_.
Ennen sain kaikki kotityöt helposti tehtyä sinä aikana kun Tino oli töissä, Elvira viihtyi sitterissä tai matolla oikein hyvin. Tällä hetkellä kerralla saa korkeintaan 10 minuuttia "omaa aikaa" eli juuri ehtii tiskauksen aloittamaan ennenkuin harmi iskee. Onhan tästä ollut hyötyäkin, kaksi kättä on muuttunut kahdeksikymmeneksi ja olen valaistunut siitä mitä kaikkea voikaan samaan aikaan tehdä.
Vaikka päivät ovat tällä hetkellä yhtä härdelliä ja huutoa, en siltikään koe Elviran olevan mitenkään vaikea tapaus. Vauva on vauva, ja sen kuuluukin itkeä. Yöunet ova edelleen mahtavat, joten mikäs tässä ollessa. Kaikesta kiukusta huolimatta, Elvira jaksaa naureskella ja hymyilläkkin. Neidin kikatus ja hymy saavat kaikki huudot unohtumaan. Suppo ehkä hieman helpottaisi meidän päiviä, mutta en kuitenkaan halua sitä käyttää. Hampaiden tulon kuuluu kiukuttaa ja harmittaa, joten en koe tarvetta pumpata lapseeni turhaan särkylääkettä, vain sen takia että minun olisi helpompi pyörittää arkea.
Meillä asustelee siis kiukkuinen, heikkohermoinen vauva täällä tällä
hetkellä, toivotaan että pian helpottaisi!




keskiviikko 26. helmikuuta 2014

C vitamiini vaalennus hiuksille, Toppi vai floppi?



Eksyin facebookissa yksi päivä keskusteluun jossa kerrottiin C vitamiinin käytöstä hiusten vaalentamisessa. En ollut koskaan ennen kuullut mitään tämän tapaista joten tutkailin asiaa netistä ja löysinkin muutaman blogin joissa siitä kirjoitettiin ja annettiin selkeät ohjeet sen tekemiseen. (esimerkiksi täällä )

Olen vähän sellainen ihminen että miksipä ei, kaikkea täytyy kokeilla ja sitä rataa. C vitamiini vaalennuksen pitäisi olla hellävaraisempi hiuksille kuin värinpoisto.

Murskasin siis 30 vitamiini tablettia vasaran kanssa jauhoiksi ja sekoitin sen shamppooseen ja leivitin päähäni! Helppoa kuin heinän teko mutta entäpä tulokset?
Annoin seoksen vaikuttaa reilu tunnin ennen kuin pesin sen pois.
Väri haalistui ehkä ihan hieman mutta eroa ei varmasti huomaisi kukaan muu kuin minä.
Luin jostain että toinen kerta toden sanoo ja että ensimmäisellä vaalennus kerralla ei välttämättä tapahtuisi mitään. Joten uudestaan vaan!
Toisella kerralla annoin vaikuttaa melkein puolitoista tuntia. EI TULOKSIA! Väri haalistui sen verran että nyt musta väri päässäni näyttää kulahtaneelta, joten ei tainnut tämä mun hiuksiin ainakaan oikein toimia. Ainut asia jonka allekirjoitan oli se, että käsittely on hellävaraisempi kuin värinpoisto, ainut että ne tulokset vain jäivät uupumaan. Ne blogit joista tästä luin, olivat saaneet tuloksia, olikohan heillä kevytväri? Minulla nimittäin on mustaa kestoväriä päässä joten voi olla että sekin vaikuttaa.


Niintai näin, C vitamiini vaalennus oli FLOPPI.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Tyylilyylin uudet kuteet.

Elviran kummitäti oli jenkeissä lomailemassa ja toi neidille mitä ihanimmat tuliaiset! Rakastuin kaikkiin, varsinkin noihin tennareihin. Kyllä niillä kelpaa juoksennella!
Taas tulin siihen tulokseen että tyttäreni pukeutuu paremmin kuin minä, en nimittäin omista _ainuttakaan_ merkkivaatetta, yksi Guessin koru minulla on (Tino osti minulle synttärilahjaksi).













maanantai 24. helmikuuta 2014

10 suurta ihmettä.

Kymmenen pientä varvasta, kymmenen pientä ja somaa,
kymmenen Elviran ikiomaa!





Meillä on löydetty varpaat! Ja ne on tällä hetkellä maailman kymmenen ihmettä, kyllä niitä niin paljon kosketellaan ja tuijotellaan. Suuhun asti varpaat ei vielä ole päätyneet, mutta varmasti senkin aika koittaa jossain vaiheessa. Itse olen joskus lapsena pureskellut varpaankynteni joten toivotaan ettei Elvira ihan kaikessa äidin jalanjälkiä seuraa, heh hyiyök.
Huomaako jostain että neiti on syönyt porkkanaperuna sosetta? Ottaisin mieluusti vinkkejä vastaan miten tahrat saa pois, vaatteet ovat pesun jälkeen edelleen oransseja! Varsinkin bonan kasvissose jämähtää vaatteeseen todella hienosti! 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Onnea on hyvä tukiverkosto!

Pappan sylissä on hyvä olla!
Meillä on ollut tänään löhöily sunnuntai, mentiin Elviran pappan (eli mun isän) luo syömään ja kyläilemään. Käydään mun isän luona melkein joka viikko syömässä, ihanaa kun ei tarvitse itse seistä hellan äärellä (plus että meikäläisen isi on ehkä maailman paras kokki!).
Meillä on kyllä hyvä tilanne tukiverkoston kanssa. Mun ja Tinon perheet asuvat kaikki todella lähellä meitä. Tinon isä asuu melkein tunnin ajomatkan päässä mutta muut ovat Turun ja Liedon alueella. Apu on siis lähellä jos sitä tarvitaan! On myös ihanaa että Elvira saa hyvän suhteen isovanhempiinsa ja saa viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Me tosiaan asutaan ihan Turun ja Liedon rajamailla, joten ollaan sopivasti tässä kaikkien sukulaisten keskellä! Ihan huippua kun voi olla perheiden kanssa useasti tekemisissä vaikka ei enää kotona asukkaan, taidan olla ikuisesti vähän isin ja äitin tyttö ;)
Jos oikein tarkkaan kastoo niin näkee pienen valkoisen nysähampaan alhaalla! Tänään huutokonsertin aikana huomasin että myös viereinen alahammas on läpäissyt ikenen, ei siis ihme että kiukuttaa koko ajan!
Meidän hurjapää Elvira tykkää ihan hirveästi kaikista pomputus ja heilutus leikeistä, koko ajan tulee isompi hinku aloittaa vauvajumppa tai jokin muu vastaava että neiti saisi vähän viihdykettä. Ehkäpä otan siis ensiviikon tehtäväksi selvittää Turun tarjontaa vauvakerhojen osalta!
 P.S Käykäähän kaikki tykkäämässä blogin facebook sivusta (löytyy oikeasta yläreunasta). Se on helpoin tapa saada tieto uusimmista postauksista jos ei ole kirjautunut lukija, linkitän kaikki postaukset aina fb sivulle! Ja sivuilla aina vähän kaikke ekstraa meidän elämästä, kuvia ja juttuja! :)
Instragrammissa meidät löytää nimellä lllauraa20 ! :)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Arvet kertovat elämästä.

Raskaus muuttaa kehoa? Totta.
Et voi asialle juurikaan mitään? Totta.
Joillekkin naisille se on kova pala purtavaksi? Totta.
Minulle se oli kova paikka? Tarua.
Ennen raskautta itsetuntoni oli ihan ok. En koskaan ylpeästi esitellyt itseäni pienen pienissä bikineissä, mutten kuitenkaan hävennytkään kehoani. Useimmiten silti peitin sen isojen ja löysien vaatteiden alle. Sanoisinko että itsetuntoni oli aika kultaisen keskitien kohdalla, huonoina päivinä peilikuva oli aivan kamala, ja hyvinä päivinä sieltä kurkisti upea nuori nainen.
Kun plussa pamahti tikkuun, itsetuntoni nousi korkealle pilviin. Olin ylpeä kasvavasta mahastani ja esittelinkin sitä koko ajan: käytin hyvin tyköistuvia ja mahaa korostavia vaatteita. Mitä isompi mahastani tuli, sitä ylpeämmin sitä esittelin ja kannoin. Takaraivossa kuitenkin kolkutti ajatus siitä, että raskaus tulisi jättämään kehooni pysyviä muutoksia.
Synnytyksen jälkeen jäljelle jäi kasa löysää nahkaa sekä arpia. Katselin mahaani peilistä ja mietin että jääköhän se tämännäköiseksi. Entäpä sitten jos joskus tulen uudestaan raskaaksi, miltä kehoni näyttää kahden raskauden jälkeen kun ensimmäinen jätti jo aikamoiset jäljet? Toivoin että kehoni tulisi palautumaan synnytyksestä aika hyvin. Täysin samanlainen siitä ei kuitenkaan koskaan enää tulisi, arvet koristaisivat mahaani koko loppuelämäni. Toki nekin haalistuvat,mutta ikinä ne eivät tule kokonaan katoamaan. Siinä ne ovat ja pysyvät, ikuisesti.
Kun tuijottelin itseäni peilistä tajusin kuitenkin jotain tärkeää.
Kehoni on tehnyt jotain aivan uskomatonta:
Kasvattanut toisen ihmisen sisällään, kantanut ja ruokkinut häntä yhdeksän kokonaista kuukautta. Synnyttänyt hänet.
Tehnyt minusta äidin ja meistä perheen, kehoni on kasvattanut lapsen.
Kehoni on käynyt läpi jotain uskomatonta, rankkaa ja uskomattoman rankkaa. Tämän matkan jättämät jäljet on hyväksyttävä ja niiden kanssa on osattava elää. Tämän matkan jättämistä jäljistä tulee olla ylpeä koska olen tehnyt jotain uskomatonta. Ja niinhän minä olenkin. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole ikinä ollut näin hyvää itsetuntoa, ikinä en ole rakastanut itseäni ja kehoani näin paljon. Raskaus auttoi minut hyväksymään itseni juuri tälläisenä kuin olen, ja olemaan ylpeä itsestäni. Arpineen päivineen.
Kannan kehoni ja arpeni kunnialla, olen äiti ja ylpeä siitä.
" Your body is not ruined, You are a goddamn tiger who earned her stripes."


perjantai 21. helmikuuta 2014

Huono äiti -fiilis

Unohdat antaa d-vitamiini tipat.
Annat hedelmä pilttiä koska se menee helpommin ja nopeammin alas kuin jokin muu. Vaikka olisi ruokapiltin aika.
Et muista/jaksa vaihtaa vaippaa heti kun pitäisi.
Olet unhotanut kullanmurusi kylvyn. Milloinkohan viimeksi kylvetettiin AnnaJanne?
Korvat pitäisi putsata. Kynnet pitäisi leikata, taas. Eikun oho onpas ne pitkät, koskakohan ne on viimeksi leikattu...
Puhtaat vaatteet loppuu.
Allekirjoitan kaikki edellämainitut asiat, monta kertaa...Kuitenkin minun suurin huonoäiti hetki tapahtui muutama päivä sitten. Nostin Elviraa korkealle ilmaan käsieni varassa (neiti rakastaa tätä) ja löin Elviran pään LAMPPUUN!
Noeisiinämitään, mutta seuraavalla pyllynpesu kerralla neidin pää kolisi taas. Tällä kertaa OVENKARMIIN. Ei ole todellista...
Kummallakaan kerralla neiti ei ollut moksiskaan mutta itse koin hetkellisen VoiHyväElämäEttäOlenHuonoÄitiKunSatutanLastani. Osasin kyllä jälkikäteen nauraa tapahtuneelle kun huomasin ettei neiti ollut moksiskaan ja pää ei kolahtanut kovaa. Tekevälle sattuu ja tapahtuu...Tohelo mikä tohelo...


Anteeksi Elvira kulta, äiti nyt on vaan vähän tämmöinen tohelo <3


torstai 20. helmikuuta 2014

Pepsodent.

Tänään on taas saavutettu yksi tärkeä merkkipaalu kasvussa ja kehityksessä.
20.2.2014 Elvira 4kk&14 päivää
Ensimmäinen hammas puhkesi.
Niin monesti olen tämän sanonut, mutta silti se on pakko sanoa ainakin vielä kerran: kyllä Elvira kasvaa nopeasti, aivan liian nopeasti.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Syöttötuolien aatelia

Jo raskausaikana meillä päätettiin meidän tuleva syöttötuoli, Stokken Tripp Trapp. Oikeastaan tuoli valinta tehtiin meidän puolesta, Elviran pappa eli mun isäni lupasi sen meille ostaa lahjaksi. Olin salaa haaveillut kyseisestä syöttötuolista, mutta jos itse olisimme joutuneet sen kustantamaan niin sitä ei kyllä meidän talouteen olisi tullut. Sen verran suolainen hinta, vaikka käyttöikä onkn piiiitkä.
Kuva lainattu täältä!
Juuri tuo käyttöikä oli se mihin kyseisessä tuolissa ihastui. Tuoli kestää myös aikuisen istumisen, joten sen voi pitää keittiössä hamaan tulevaisuuteen asti, Elvira 18 vee saa edelleen syödä omassa syöttötuolissaan ;) Paljon olen positiivista kyseisestä kuullut, negatiivista en ole muutakuin tuo korkea hinta. Koska tuoli on kallis hankinta, haluan olla varma että siitä kannattaa maksaa.
Joten nyt kysynkin teiltä, onko jollain jotain negatiivista sanottavaa Tripp Trapp tuolista, jokin asia minkä takia tuolia ei kannattaisi hankkia?
Myös positiivisia kokemuksia voi toki kertoa! :)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Onni syntyä Suomeen.

Suomen jääkiekko ottelua seuratessa tuli minulle ajatuksia mieleen miten onni onkaan olla suomalainen. Meillä täällä asiat on niin hyvin, näin lapsiperheen näkökulmasta katsottuna.
Raskausaikana saamme avustuksen valtiolta tulevaa lasta varten, joko rahana taikka äitiyspakkauksena joka sisältää paljon tarvikkeita tulevaa perheenlisää vastaa. Suomen äitiyspakkaus on kuuluisa maailmalla, niin harvinainen ja hieno asia se on.

Saamme synnyttää hygienisissa oloissa sairaalassa osaavan henkilökunnan ympäröimänä. Emme joudu puskemaan uutta elämää ulos saunan lauteilla likaisten pyyheliinojen ja rättien keskellä.. Halutessamme saamme myös kivunlievitystä kyseiseen toimintaan. Osaava henkilökunta on heti lähellä kun sitä tarvitaan. Saamme myös jäädä sairaalaan synnytyksestä toipumaan, meitä ei potkaista heti ulos kun vauvan pää näkyy. Synnyttäminen sairaalassa on niin halpaa, että meillä kaikilla on siihen mahdollisuus.
Meille turvataan rauhallinen aloitus perheenä, annetaan mahdollisuus jäädä kotiin lapsen synnyttyä. Tulee raha sitten työpaikalta taikka valtiolta, meillä on mahdollisuus olla ensimmäiset yhdeksän kuukautta kotona pienen lapsen kanssa. Meidän ei tarvitse lähteä suoraan synnäriltä töihin, jotta voisimme elättää perheemme.
Meille maksetaan kerran kuukaudessa rahaa siitä että meillä on lapsi. Jokaisesta perheen lapsesta. Vaikka summa ei ole mikään suuri, sillä saa jo monen monta vaippaa tai pilttipurkkia.
Meille annetaan mahdollisuus jäädä kotiin vielä äitiysloman jälkeenkin. Hoitovapaan korvaus ei ole todellakaan mikään suuri, mutta parempi sekin kun ei mitään.

Jo raskausaikana äidistä ja lapsesta pidetään huoli neuvolassa. Seurataan molempien vointia säännöllisin väliajoin jotta molempien hyvinvoint olisi taattu raskauden aikana sekä sen jälkeen. Neuvola jatkaa molempien huolehtimisestä vielä synnytyksenkin jälkeen, lapsen kasvua ja kehitystä seurataan ja vanhemmat saavat tarvittaessa apua jaksamiseen. Meillä on myös mahdollisuus rokottaa lapsemme ilmaiseksi vaarallisia tauteja vastaan. Suomen valtio takaa meille nämä oikeudet.

Meidän lapsemme saavat myös koulutuksen ilmaiseksi. Sekä ilmaisen lounaan koulussa. Lapsemme saavat opiskella itselleen ammatin, ilmaiseksi.

Suomen valtio antaa meille mahdollisuuden hyvään elämään. Valtion maksama elämä ei ole elämistä rikkauksien keskellä. Kuitenkin on osattava olla kiitollinen siitä mitä me saamme, itse voin ainakin sanoa että kyllä ihan hyvin tulen toimeen sillä summalla mitä saan. Usein kuulen ihmisten valittavan että perheitä ei tueta tarpeeksi rahallisesti, myönnän että myös itse sorrun siihen joskus. On kuitenkin osattava olla kiitollinen siitä mitä saamme, kaikissa maissa ei todellakaan ole näin. Ja Ymmin hokemaa hieman muunnellen:

"Katsos kun, ei tää maailma vaan pyöri niin että valtio maksaisi kaiken."

Kun ajattelee edellä mainittuja asioita niin ei se verojen maksaminen tunnukkaan enää niin kamalalta. Saamme kuitenkin niin paljon. Elvira saa niin paljon. On maita, joissa yksikään edellä mainituista asioista ei käy toteen.

Se on lotto voitto syntyä Suomeen. Kun vain muistaisi olla useammin kiitollinen siitä miten hyvin meillä täällä asiat ovat.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kiire, kiire, kiire

Elviran kiinnostus liikkumiseen on viikon sisällä ottanut huiman askeleen eteenpäin. Ennen kun neidin laittoi lattialle mahalleen, hän oli paikoillaan eikä hievahtanutkaan. Edelleenkään Elvira ei yritä kääntyä, mutta eteenpäin olisi päästävä ja vauhdilla! Jalat potkii vimmatusti ja kädet heiluvat mutta mihinkään ei liiku, kaiken kruunaa kuulantyöntäjän karjunta ja kiljunta. Ääni ei kuitenkaan auta sen vertaa että pääsisi johonkin suuntaan..
 
 Konttauksen aika ei ole vielä hetkeen, mutta kova tahto olisi eteenpäin päästä! Lopulta tietenkin menee hermo kun ei mihinkään pääse ja sekös vasta turhauttaa meidän pientä prinsessaa. Lopulta äiti tai isi armahtaa ladyn ja kääntää hänet selälleen...
 
Niin nopeasti Elvira kasvaa ja kehittyy. Ihanaa nähda kun neiti oppii jotain uutta, mutta tämä äiti haluaa kuitenkin vielä hetken nauttia tästä helppoudesta kun ei tarvitse perässä juosta pää kolmantena jalkana jottei kaikki kukkamullat olisi lattialla tai koiran ruoka väärässä suussa. Joten ei kiitos eteenpäin vielä hetkeen! ;)
 

"Mites mä näin päin taas joutusin!?"

 
"ARGH! MIKS MÄ EN LIIKU!?"
 
 
"Hermo menee! ÄITII!!!!"

 
 
 


lauantai 15. helmikuuta 2014

Liipalaapadaapa

 Kotiuduttiin äskön Tinon mamman 80 vuotis juhlista. Olen aivan loppu. En ymmärrä miten syöminen,istuminen ja jutteleminen voi olla näin raskasta, heh. Juhlat meni oikein hyvin, ruoka oli hyvää ja niin edelleen. Elvirakin jaksoi juhlia hienosti, höpötteli melkein koko ajan. Tai oikeastaan kiljui...

Elviraa taitaa hampaiden tulo vaivata toden teolla tällä hetkellä. Koko ajan ikeniä hinkataan ja kuola valuu kuin niagaran putouksesta. Ja välillä meidän kiltti vauva on kadoksissa ja tilalla on superkiukkuinen akka. Voi raasua. Alotettiin muuten tällä viikolla puuron syönti! Tein puuron ihan tavallisista kaurahiutaleista, sauvasekoittimella hiutaleet hieman pienemmäksi ja mikroon. Niin helppoa, nopeaa ja Elvira rakastaa puuroa! Kiukku tulee kun puuro loppuu...

Perjantaina tuli vihdoin ja viimein gigantilta ilmoitus että kannettavan huolto on valmis. Huomenna haetaan kone kotiin ja mä saan elämäni takaisin;) hahhaahaaa.. miten sitä joskus on ennen tultu toimeen ilman konetta...

Mulla ei oikeastaan mitään asiaa ollut, nyt linnottaudun sohvalle ja valmistaudun illan putous jaksoon, TODELLAKITODELLAKITODELLAKI! Anteeksi tyhjänpäiväinen sillisalaatti, mutta mä en voi sulle tässä nyt mielenkiintoiseksi tekstiksi muuttua;) 

Hyvää lauantaita kaikille!!!



P.s mulla on niin ikävä mun pitkää ja PAKSUA tukkaa, tämä hiustenlähtö jatkuu ja jatkuu vaan. Eilen suoristin hiukset pitkästä aikaa ja valehtelematta 1/3 hiuksista lähtenyt!!!!:/

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Hyvää ystävänpäivää kaikille teille ihanille sinne ruudun toiselle puolelle<3
Ihanaa että te jaksatte lukea ja kommentoida meidän juttuja, olen saanut ihan uskomattoman määrän neuvoa ja apua teiltä!

Mä en ole koskaan erityisemmin juhlistanut ystävänpäivää, mutta tänään käytiin sen kunniaksi turun Amarillossa syömässä aivan ihanassa seurassa! Nyt me (lue: Tino) kannustetaan Suomi voittoon jääkiekossa!




torstai 13. helmikuuta 2014

Miten meidän soseilut sujuu?

Olen saanut hirveästi kysymyksiä Elviran tämän hetkisistä ruokailutottumuksista ja määristä, joten ajattelin tehdä niistä nyt ihan erillisen postauksen.

Meillä alotettiin soseilut hieman ennen kolmen kuukauden ikää. Maito määrät olivat niin hurjia että katsoimme parhaaksi aloittaa rinnalle myös kiinteät. Tähän mennessä meillä on maisteltu jo:

Perunaa
Porkkanaa
Bataattia
Parskaalia
Kukkakaalia
Kesäkurpitsaa 
Maissia

Ja erilaisia hedelmä- ja marjasoseita. Lempisoseet on persikkabanaani sekä mango. Meillä käytetään sekä kaupan soseita että omatekemiä. Hedelmäsoseet ovat aina olleet purkkiruokaa ja "suolaiset soseet" olen pyrkinyt tekemään itse ainakin suurimmaksi osaksi, joskus vähän laiskottaa ja mennään pelkällä purkkiruokalinjalla. Sekä kyläilyreissuilla mukana on useimmiten kaupan soseet.

Omatekemät soseet pakastan silikonisissa mufinssi vuuissa ja en voi kun suositella! Vuoka on noin yhden pilttipurkin kokoinen joten saa kätevästi otettua sulamaan 1-2 päivän annoksen! Olen myös tiskannut pilttipurkkeja ja laittanut jemmaan, jotta voimme niissä ottaa itse tekemää sosetta mukaan reissulle jos haluamme!

Meidän soseilu alotus oli todella kankeaa. Tuntui että suurin osa soseesta oli aina jossakin muualla kuin neidin suussa. Sohva, sitteri, Elviran vaatteet ja äidin vaatteet saivat aina osumia milloin mistäkin soseesta. Elviralla meni myös todella usein hermo koko touhuun kun vatsa ei täyttynytkään niin nopeasati ja helposti kuin maidolla. Meinasin jo monta kertaa menettää hermoni ja toivoni siitä että neiti oppisi joskus soseita syömään. 

Nyt kuitenkin viimeisen kahden viikon aikana sosetouhu on alkanut tuottaa tulosta! 
Kaikki soseet maistuvat neidille todella hyvin ja hän on vihdoin ja viimein tajunnut että myös niillä saa täytettyä vatsaa eikä vain pelkällä maidolla. Soseita menee kolme kertaa päivässä ja melkein purkillisen verran joka kerta. Sotkua ei myöskään synny enää juuri ollenkaan, mitä nyt äiti välillä tiputtelee sosetta lusikasta neidin vaatteille.  Reilu kuukausi siis meni lusikkaan ja kiinetään ruokaan totutellessa. Sotkuinen ja pyykintäyteinen kuukausi takana mutta vihdoin syöminen alkaa sujua! 

Maitoa Elvira juo soseiden päälle vaihtelevasti 60ml-120ml. Kolme kertaa päivässä soseita ja muuten maitoa, siinä meidän Elviran päivän ruuat! Olen myös itse maistellut neidin soseita ja en voi muuta sano kuin HYI! Itse en niitä suuhuni laittaisi mutta hyvä kun toiselle maistuu...hedelmäpilttejä syön mutta nuo suolaiset soseet...*oksennus*.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mitä tehdä vauvan kanssa?



Nyt kun Elvira on ruvennut olemaan jo suurimman osan päivästä hereillä, välillä tuntuu että tekeminen loppuu kesken. Päivästä toiseen köllötellään lattialla, sohvalla, sitterissä ja sylissä. Vaikka tiedän että neiti ilmottaa kun on kyllästynyt ja kaipaa seuraa, murehdin että hän ei saa tarpeeksi aktiviteetteja.

Me leikitään, sylitellään, lauleskellaan, jutellaan, katsellaan kirjoja...jne. Neljän kuukauden toiston jälkeen olisi kuitenkin kiva keksiä jotain uutta. Elvira kyllä nauttii selvästi samoista lauluista eikä kyllä näytä kyllästymisen merkkejä leluihinsa, ehkäpä  kyllästynyt on enemmänkin äiti.

Meillä kyllä on vauva ja äiti kavereita lähipiirissä joiden luona käymme kahvittelemassa aika useinkin. Kaipaisin kuitenkin jotain ohjattua toimintaa, vauvajumppaa tai vastaavaa,josta Elvirakin saisi jotain viihdykettä. Minua kuitenkin vähän arveluttaa mennä mihinkään äitilapsi ryhmään ennakkoluulojeni takia. Päähäni on jostain syystä pinttynyt ajatus että kaikki äitilapsi ryhmät ovat täynnä 30 vuotiaita supermutseja jotka katsovat tälläistä nuorta hupakkoa nenänvartta pitkin...

Mitä te teette vauvojenne kanssas kotona? 

Kertokaa kokemuksia ja suositelkaa jotain toimintaa meille että me ei ihan homehduttaisi tänne kotiin!



tiistai 11. helmikuuta 2014

Kallis vauva arki?

Eilen keskusteltiin Tinon kanssa maailmaa hallitsevasta asiasta, eli rahasta. Siitä "innostuneena" aloin miettimään paljonko meillä on mennyt rahaa vauvan tultua taloon. Aina sanotaan että lapseen uppoaa rahaa paljon, mutta täytyy sanoa että kyllä minä ainakin yllätyin positiivisesti kuinka "halvalla" ollaan päästy! Tästä saamme kyllä kiittää kaikkia sukulaisia ja tuttavia jotka ovat meitä auttaneet! Olen kyllä kiitollinen koko sydämestäni kun meillä on niin mahtavia ihmisiä ympärillämme!

Vaunut ovat kallein hankinta mitä olemme tehneet. Tinon isovanhemmat avustivat meitä vaunuhankinnassa joten saimme mahdollisuuden ostaa ihan uudet yhdistelmävaunut. 

Pinnasängyn saimme ilmaiseksi äitini ja isäni kummipojan perheeltä.

Turvakaukalon ostimme serkultani käytettynä, brion turvakaukalo ja telakka autoon, 60 euroa ja kaukalo oli ihan uuden veroinen.

Elviran vaateisiin meillä on mennyt tähän menessä rahaa varmaan n.200 euroa. Suurin osa vaatteista on ostettu käytettynä tai saatu ilmaiseksi tuttavilta, mutta esimerkiksi talvihaalari ja ristiäisvaatteet ostimme uutena.

Vaippoihin, korvikkeisiin ja piltteihin meillä menee kuukaudessa varmaan 150 euroa.

Olen yllättynyt kuinka "halpaa" lapsen elättäminen on. Olin nimittäin valmistautunut elämään vararikossa loppuelämäni, taino ainakin siihen asti että palaan töihin. Meillä kuitenkin on niin kivasti raha asiat että mulla on mahdollisuus jäädä vielä hoitovapaallekkin, ihanaa kun ei tarvitse laittaa Elviraa hoitoon alle vuoden ikäisenä. Asioita jossa me säästämme on vaatteiden ostaminen käytettynä ja ruokakaupassa merkkiuskollisuus edullisiin merkkeihin, kuten pirkka ja rainbow. Ruokakauppana suosimme myös Lidliä, huomattavasti edullisempi ruokakauppa.
Olemme myös Tinon kanssa molemmat aika pihejä ja mietimme minne rahamme laitamme. Emme kuitenkaan unohda elämästä nauttimista ja tarkkaile kukkaroa liikaa, elämstä täytyy nauttia. Kaikkea kohtuudella, myös itsensä hemmottelua. Tämä taitaa olla meidän lause tässä säästämisessä!

Miten teidän kotona säästetään?:)



maanantai 10. helmikuuta 2014

Loiskisloiskis

Meillä on ollut harkinnassa aloittaa Elviran kanssa vauvauinti. Kylpy ja suihku ei kuitenkaan ole koskaan kuuluneet neidin lempipuuhiin, joten en ole uskaltanut ilmottautua vauvauinti ryhmään. Hinku on kova ja ensi viikolla alkaa ilmottautuminen maaliskuussa alkavaan ryhmään, joten kävimme eilen vähän testaamassa mitä Elvira tykkää uimisesta! 

Uintireissulla mukana oli kaverini poikansa ja miehensä kanssa. Kaverini poika on Elviraa kuukauden nuorempi. Uimapaikaksi valitsimme Raisiossa sijaitsevan Ulpukan. Mukana mulla oli bumbo tuoli ja en voi kuin kehua tuolin näppäryyttä uimahalli touhuissa! Siinä Elvira istui tyytyväisenä sen aikaa että sain itseni puettua uikkareihin! Tuoli on muovinen joten ei yhtään haitannut vaikka se hieman kastui.

 Lastenaltaan vesi ei ollut kovin lämmintä, en tiedä lämmitetäänkö se vain vauvauinnin ajaksi. Elvira ihmetteli ja kummasteli mihin oli joutunut mutta hienosti meni koko reissu! Pistin Elviran tutin tuttinauhalla varmuuden vuoksi uikkareihin kiinni jos tulisi harmi ja sitä tarvittaisiin. Itkulta kuitenkin säästyttiin uintireissun ajan, nälkä ja väsymys kuitenkin saapui kuivattelu vaiheessa joten ihan ilman itkua ei selvitty.

Elvira pääsi myös lopuksi saunaan lämmittelemään ja kyllä tuntui nauttivan! Ala lauteella oli kiva köllötellä äidin sylissä ja nauttia kanssa saunojien huomiosta. Kovin sai molemmat vauvat kehuja kuinka suloisia ja kilttejä he ovat! Ja kyllähän he oikeassa olivat;)

Ensiviikolla siis ilmottaudumme vauvauintiin, toivotaan että mahdumme mukaan kun aika suosittua touhua tuntuu olevan. Ja että tämä äiti saa sitten  tarpeeksi ajoissa takalistonsa aamulla sängystä ylös jotta ei myöhästytä uinnista!

Uiminen taisi olla rankkaa puuhaa ja Elvira nukahtikin heti kun pääsi turvakaukaloon. Olen kyllä niin ylpeä meidän reippaasta uimarista!



Oletteko te käyneet vauvauinnissa? Mitä olette tykänneet ja onko hintansa arvoinen kun aika kallista touhua on...?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Mitä tehdä pienille vaatteille?




Kävin eilen läpi Elviran vaatteita ja pistin pieniä varastoon. Pieniä vaatteita on kertynyt jo yllättävän paljon, melkein kahden ison pahvilaatikollisen verran. Olen ruvennut miettimään mitä pieneksi menneille vaatteille kannattaisi tehdä?

Säästää seuraavaa varten?

Suurin osa on "tyttöjen" värjeä, entäpä jos seuraava on poika? Ja koska tämä seuraava tulee, että montako pahvilaatikollista vaatteita ehtii kertyä ennen seuraavaa käyttäjää. Kerrostalossa ei hirmuisesti säilytystilaa ole vaikka häkkivarastokin laskettaisiin mukaan. Pitäisikö säästää vain ne parhaimmat lempivaatteet ja pistää muut pois?

Myydä kirpputorilla?

Olen kerran myynyt omia vaatteita kirppiksellä. Kyllähän siitä ihan kivasti sai rahaa mutta oli siinä hommaakin! Päivittäin sai käydä järjestelemässä hyllyä ja metsästämässä omat tavarat takaisin omaan hyllyyn, joka päivä kirppiksellä odotti kaaos omalla hyllypaikalla! Plus että tavaraa varastettiin myös jonkin verran...

Lahjoita pois?

Olemme saaneet tuttavilta todella paljon vaatteita ja muita vauvatarvikkeita. Olemme saaneet kaiken ilmaiseksi, joten tuntuisi todella väärältä myydä vaatteet ja ottaa rahat omaan taskuun. Siksi olen miettinyt vaatteiden lahjoittamista johonkin. Uff sekä pelastusarmeija ovat ehkä tunnetuimmat ja helpoimmat tavat lahjoittaa käytettyjä vaatteita. Molemmista keräyslaatikoista menee vaatteita myyntiin ja rahat hyväntekeväisyyteen. Helppoa ja vaivatonta auttamista kun ei tarvitse muuta tehdä kuin viedä muovipussit keräyslaatikoihin! Haluaisin kuitenkin että vaatteet menisivät suoraan "kuluttajalle", suoraan jollekkin niitä tarvitsevalle. 

Onko jollain tietoa tai kokemusta jostain järjestöstä tai kanavasta jota kautta vaatteita voisi lahjoittaa suoraan niitä tarvitsevalle? Haluaisin myös että vaatteet oikeasti menisivät niitä tarvitsevalle eikä vain jollekkin kenelle kelpaa ilmainen tavara...


perjantai 7. helmikuuta 2014

Elvira 4kk!




Eilen tuli täyteen jo neljä kuukautta äitinä, 1/3 vuodesta jo takana, kyllä aika rientää! Kohta täytyy jo ruveta miettimään neidin synttärijuhlia;) Muutenkin mennään jo niin kovaa vauhtia kohti kevättä etten meinaa pysyä perässä. Olen jotenkin jämähtänyt henkisesti joulukuuhun...Eilen meillä oli myös 4kk neuvola eli päivälleen oikaan aikaan! Laitan ensin ne tavalliset mitat, ja sitten kerron vähän tarkemmin mitä meidän pienisuuri rakkaus jo osaa!
( sulkeissa taas viimekertaiset mitat)

Päivämäärä: 6.2 (8.1)
Paino: 6605 g (5920)
Pituus: 63,5 cm (62,4)
Päänympärys: 41cm (40)

Neuvolakorttiin tuli seuraava teksti:

" Elvira kasvaa hyvin, painon nousee hyvin. Kokonaiskehitys ikäisensä tasolla. Sydän, keuhkot, suu, silmät, iho, lonkat normaalit."

Kyseessä oli siis neuvolalääkäri tällä kertaa. Kuukauden päästä taitaa olla taas  normaali neuvola ja jos oikein muistan niin rokotuksia taas olisi luvassa, nyyh. Elvira tykkää paljon katsella neuvolassa värikkäitä kuvia mutta itse tutkiminen on aina aika kurjaa. Eilenkin neiti huusi kuin syötävä kun lääkäri tutki häntä.

Miten Elvira syö tällä hetkellä?

Meillä tosiaan aloitettiin soseet hieman ennen kun neiti täytty 3kk. Tällä hetkellä soseita syödään kolme kertaa päivässä, muuten maitoa. Elvira syö yleensä n. Puolipurkkia-purkillisen kerralla ja sitten maitoa vielä päälle. Päivisin syödään suunnilleen parin tunnin välein. Ruokahalu on kyllä kohdallaan!

Miten Elvira nukkuu?




Yöunille mennään vaihtelevasti 20-22.00 ja nukutaan 9-13 tuntia heräämättä. JUHLAA! Aamulla herätään siinä 9 aikoihin riippumatta siitä mihin aikaan ollaan menty nukkumaan. Päivisin neiti nukkuu yhdet pidemmät päiväunet, 2-4 tuntia riippuen hieman siitä nukutaanko ulkona vai sisällä. Ulkona nukutaan huomattavasti kauemmin ja paremmin. Elvira jaksaa kerralla olla hereillä yleensä parin tunnin verran, sitten on otettava pienet tai vähän pidemmät torkut. Uni ei tule ellei mukana ole rättiä ja tuttia, sisäpäikkäreillä myös unimyssy on aivan ehdoton. Elvira ei tarvitse hiljaisuutta nukkumiseen, yksi päivä neiti nukahti imurin suloiseen huutoon.

Mitä Elvira osaa?

Elvira on tarkkaavainen tyttö. Tykkää katseellaan tutkia koko ajan ja kaikkea. Katselee kaikkea todella tarkkaavaisesti ja pitkään.

Hän myös jokeltee ja höpöttelee paljon. Suu käy kovaa tahtia kun kerrotaan tarinaa äidille tai isille. Hän myös tykkää kuunnella laulua ja puhetta paljon, jos kotona on liian hiljaista, Elvira ei viihdy ollenkaan. Elvira myös vastaa takaisin kun hänelle puhutaan. Välillä ei meinaa saada neidiltä suunvuoroa. Yksi juuri opittu taito on tällä hetkellä suosiossa: kiljuminen. Sitä hieman vielä harjotellaan ja välillä pelästytään omaa ääntä, mutta äidin korvien mukaan se sujuu jo paremmin kuin hyvin...

Elvira tarttuu ja tutkiskelee käsillään tavaroita todella hienosti. Osaa kurkottaa ja ottaa lelusta kiinni jos sitä pitää käden ulottuvilla. Ja kaikki laitetaan totta kai heti suuhun, minnekkäs muuallekkan.



Elvira ei käänny, eikä edes oikein yritä. Kun hänet laittaa mahalleen, menee hetken päästä hermo. Kun neiti on selällää hän potkii jaloillaan takapuolta ylöspäin "rapuasentoon". Taitaa harjoitella ylösalaisin konttaamista.

Elvira on edelleen aika helppo vauva, syö hyvin, nukkuu hyvin ja ei turhia itkeskele. Nyt muutaman viikon on ollut hieman kärttyisempi kun hampaidentulo vaivaa ja ikenet syyhyää. Siltikin suurimman osan ajasta neiti on iloinen ja oloonsa tyytyväinen!

Kaikin puolin neiti kasvaa ja kehittyy siis todella hyvin ja tasaisesti. Paino ja pituuskäyrä menee aika tasaista viivaa, ja asioita opitaan tasaisin väliajoin. Nyt viimeistään ovat kadonneet viimisetkin rippeet siitä pienestä vastasyntyneestä.

P.s muutaman viikon päästä viimeistään pitäisi kannettavan tulla huollosta joten vielä hetken saamme nauttia kännykän laadukkaista valokuvista!

torstai 6. helmikuuta 2014

Ei niin ruusuinen parisuhde.

Meidän parisuhde on alusta asti ollut aika tulinen. Emme olleet ehtineet kunnolla edes tutustua toisiimme kun kuvioihin tuli raskaushormonit, jotka tekivät minusta aina välillä hieman herkkiksen. Kimpaannuin, tai oikeastaan räjähdin piennimmästäkin asiasta ja vika ei tietekään ollut minussa, vaan Tinossa. Näin jälkikäteen ajateltuna on hänellä ollut kestämistä.
Tinolla on myös todella rankka työ, oli kiva tulla nälkäisenä ja väsyneenä kotiin kun kotona odotti kiukkuinen hormoniamonsteri.

Välillä oli hetkiä kun olisi tehnyt mieli luovuttaa ja jatkaa elämää erikseen. Kuitenkin aina saimme kaikki erimielisyydet sovittua ja Tino parhaansa mukaan yritti kestää minua ja minä yritin parhaani mukaan hillitä hullun akan raskaushormoneja. Aina jaksoi sen ajatuksen voimalla että kyllä tämä tästä helpottuu kun vauva syntyy.

Elviran synnyttyä mun hormonit tasottui ja olin taas oma itseni. Tino totesikin mulle muutama viikko synnytyksen jälkeen että minähän olen ihan kiva kun minut tuntee ilman hormoneja, heh. Yksi riidanaiheuttaja poistui, mutta monta uutta aihetta tuli tilalle. Stressi,väsymys, epätietoisuus ja aivan uudenlaiset kotityöt joista piti sopia. Riideltiin,sovittiin,riideltiin,sovittiin...

Meidän koko suhde on ollut todella rankkaa henkisesti. On täytynyt pienessä ajassa tutustua toiseen ihmiseen, oppia hänen tapansa ja oppia vetämään yhä köyttä. Monta kertaa suhdetta on koeteltu, kärpäsestä on tullut härkänen ja molemmat ovat välillä olleet valmiita pakkaamaan kassinsa. Kaiken olemme kuitenkin kestäneet, ja tällä hetkellä tuntuu että mikään ei voi tätä suhdetta rikkoa. Jos pettämistä ei lasketa, ei tule mieleen mitään mitä meidän suhde ei kestäisi. Niin paljon ollaan yhdessä läpi käyty ja rämmitty, ettei kaiken sen jälkeen hevillä luovuteta.

Vaikka arki ei ole aina ruusuilla tanssimista, hyviä hetkiä on hirveästi enemmän kuin huonoja. Siltikin, huonon hetken tai päivän sattuessa aina ne vanhat riidat ja kinastelut tulee ensimmäisenä mieleen ja hyvät hetket haututuvat niiden alle. Siinä kohtaa täytyisi vaan muistaa ne naurut ja ilot mitä toinen sinussa saa aikaan, vaikka se olisikin siinä tilanteessa erittäin vaikeaa. Eilenkin Tino sai minut nauramaan niin kovaa että purskautin vedet ympäri keittiötä kun yritin juoda.

Täytyisi vaan muistaa iloita kun on joku kenen kainaloon käpertyä ja joku kenelle jakaa kaikki murheet ja ilot. Olemme samanlaisia kovatahtoisia päköpäitä Tinon kanssa, joten suhteemme tuskin tulee koskaan olemaan helpoimmasta päästä. Mutta kyllä tämä on sen kaiken arvoista. Ja tuskin sellaista suhdetta on olemassaa missä ei erimielisyyksiä ja riitoja synny. Joskus (tai vähän useammin) on hyvä päästellä höyryjä.

Paljon suhde on ottanut, mutta paljon se on myös antanut. Tämän kun vaan aina muistaisi riidan tullen ettei vajoaisi sinne "me tapellaan aina, R.I.P meidän suhde" kuoppaan. Rankkaa on, mutta kaiken vaivan arvoista. Paljon meidän suhteessa on vielä kehittymisen varaa, mutta paljon ollaan myös saatu aikaiseksi. Parhaimpana esimerkkinä tuo pieni kaunis prinsessa, jota ilman emme ehkä olisi tässä.

Paljosta ollaan selvitty joten en voi kuin todeta että hyvä me, ollaan me aika tiimi!

Rakkaudella, riitelevä mutta niin onnellinen pariskunta.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Elviran nimi keksittiin jo raskausaikana, vaikkei Tinon kanssa ihan samaa mieltä nimestä aina oltukkaan. Loppuraskaudessa masuasukkia kutsuttiinkin jo nimellä Eltsu. Sairaalanimenä oli Elvira,mutta useimmiten kutsuimme pikkuneitiä Eltsuksi.

Ristiäisten lähestyessä yritin vaihtaa vielä neidin nimeä vaikka Elvira nimi oli oikeastaan päätetty. Yksi syy oli lempinimet, kaikki kutsuivat Elviraa Eltsuksi eikä Elviraksi. Mukaan lukien minä ja Tino. Halusin neidille nimen jota käytettäisiin hänestä puhuessa ja nimen, josta ei väännettäisi mitään lempinimeä. Mulla itselläni ei ole koskaan ollut lempinimeä mitä kaikki käyttäisivät musta, ehkä se asia tuntui siksi niin vieraalta. Miksi antaa lapselle sellanen nimi mitä ei kuitenkaan käytettäisi?

Elviraksi kuitetkin tyttö kastettiin ja aika nopeasti Eltsu jäi unholaan. Sen tilalle on kuitenkin tullut monen monta muuta lempinimeä. Suurin osa lempinimistä on vain mun ja Tinon käytössä, kaikki tuttavat puhuvat neidistä Elvirana, välillä tietenkin väännetään lempinimiä mutta ne on enemmän hellittely nimiä kuin kutsumanimiä.

Elvis.
Tällä hetkellä Elviran lempinimenä mun ja Tinon käytössä. Ehkä hieman miehekäs, mutta niin osuva kun katsoo neidin kasvanutta töyhtöä päälaella. Katsotaan jääkö lempinimi elämään vai onko se hetken huumaa ja vain meillä kotona käytössä.



Elvira nimi kirjoitetaan yhdelä iillä, mutta lausutaan kahdella. Tai näin ainakin Tinon kanssa suunnittelimme. Huomaan kuitenkin usein että itse ainkin lausun nimen melkein aina yhdellä i kirjaimella. Katsotaan  miten se sitten jää kun neidin nimeä joutuu vähän enemmän toistelemaan kun neiti kasvaa. Täytyykin ruveta tarkkailemaan miten tuttavat ja sukulaiset sanovat nimen, en ole koskaan kiinnittänyt huomiota!

Elvirasta käytetään myös nimiä makkarareisi, kiukkupussi, pikkulikka, maksis, kiukku iitu, haisuli, porsas jne... nämä ovat vähän enemmän niitä "hellittely" nimiä ja toivon että ne eivät jää elämään ;)

Millaisia lempinimiä teidän lapsilla on?:)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hampaita!

Kuola valuu, kiukuttaa, suututtaa, jäystetään, kaikki menee suuhun, meillä tehdään hampaita! Ihmeteltiin Tinon kanssa viime viikolla kun Elvira oli todella kärttyinen ja tyytymätön. Syy selvisi kun kurkkasimme suuhun: alhaalta ikenian alta kurkistaa jo kahden valkoisen naskalin pää.



Pelastuksena on toiminut onneksi purulelut. Elvira ei vain vielä oikein hallitse käsiään, joten hermohan siinä menee kun lelu ei löydäkkään suuhun tai tippuu kesken jäystäämisen pois. Välillä olen pitänyt lelua Elviran suussa jotta toinen on saanut rauhassa rapsutella ikeniään.

Vaikka voi mennä vielä kauan ennenkuin hampaat kunnolla puhkeaa, niin minä mietin jo hampaiden pesua. Koska se kuuluu aloittaa, heti kun ensimmäinen hammas on puhjennut? Koska te olette aloittaneet?


Sophie la giraffen purulelu on Elviran ehdoton suosikki. Siitä saa hyvän otteen ja sen saa suuhun mistä kohtaa tahansa. Välillä kyllä kirahvin pää menee hieman liian syvälle kurkkuun ja tulee oksennus refleksi... myös vahtikoira Vili on kiinnostunut Elviran puruleluista, saakin olla aika tarkkana että oikea lelu on oikean pureskelijan suussa, välillä vili on ylpeenä kanniskellut kirahvia suussaan. Onneksi olen huomannut sen ennenkuin lelu on entinen. Meillä onkin joka aamu kunnon purutalkoot sohvalla käynnissä kun "isoveli" näyttää  mallia miten niitä leluja pureskellaan!






maanantai 3. helmikuuta 2014

älä tule paha uni, tule hyvä uni!



Elvira on monta viikkoa nähnyt jo unia. Unissaan hän hymyilee, vikisee, tuhisee, ulisee ja jopa naureskelee. Välillä myös kuuliostaa siltä että uni on painajainen, Elvira kääntyilee levottomasti ja ähisee ja puhisee. 

Noin kolme-neljä kertaa on pahauni vienyt voiton ja olen herännyt siihen kun Elvira itkee ja huutaa täyttä kurkkua. Ensimmäisellä kerralla pelästyin ihan hirveästi, luulin että hän oli loukannut itsensä koska ikinä en ollut kuullut hänen itkevän niin hätääntyneesti. Ensimmäisellä ja toisella kerralla Elvira rauhottui syliin.

Eilen tämä tapahtui taas. Elvira oli nukkunut jo melkein kaksi tuntia kunnes havahduin sydäntä raastavaan huutoon. Tällä kertaa silittely ja syli eivät auttaneet, joten viimeisenä oljenkortena menin tyttö sylissä lämmittämään maitoa. Valoisessa keitiössä huomasin että Elvira oli silmät kiinni, näytti siltä että neiti oli aivan täydessä unessa vaikka huusikin kuin palosireeni! Koska keittiössä paloi valo, Elvira pikkuhiljaa avasi silmänsä ja itku loppui. Nätisti nukahti taas omaan sänkyyn ja jopa ilman unimaitoa.

Jäin pohtimaan että voiko tämän ikäinen vauva nähdä noin pahoja unia vai mitä ihmettä tuo oli? Huuto oli aivan samanlaista hätähuutoa kuin rokotuksen laitossa. Joskus olen jostain lukenut tämänkaltaisesta mutta en saa nyt päähäni mikä selitys tälläiselle oli ja mitä silloin pitäisi tehdä? Kuuluuko ottaa syliin jos toinen on ihan selvästi unessa vai antaa rauhoittua sänkyyn silittäessä? 

Onko jollain kokemusta samankaltaisista itkukohtauksista? Mitä silloin teitte?

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pikkuneidin vaatteet



Meillä suurin osa Elviran vaatteista on ostettu kirppitorilta tai saatu tuttavilta. Tällä hetkellä vaatteet ovat kokoa 62-68. Pääasiallisesti aina ensimmäisenä mietin onko vaateet mukavia ja käytännölliä päällä. Tästä syystä Elvira onkin melkein aina kotona body ja sukkahousut päällä. Helppo riisua ja pukea vaipanvaihdon yhteydessä! Kotona en myöskään niin välitä onko vaatteissa puklua tai ruokaa, kuka niitä kotona katselee. Toki vaihdan märät vaatteet pois, mutta pieni tahra ei vaatteissa haittaa. Sitäpaitsi, lapset ovat lapsia, he saavat sotkea.



Tulevaisuudessa meillä myös tullaan suosimaan paljon kirpputori vaatteita. Eipä tarvitse ainakaan murehtia että 20 euron uudet housut menevät rikki ja likaisiksi lapsen touhutessa! Plus että kirpputorilta ostettessa tietää että värit ovat säilyneet pesussa, ostin Elviralle tässä taannoin yhden bodyn kaupasta uutena, pesin kerran ja värit haalistuivat kamalast! Kyllä harmitti.



Tykkään itse käyti mukavia vaatteita, joten puen Elvirankin mukavuutta ajatellen. Vaatteet eivät saa kiristää ja estää liikkumista. Käytämme kyllä Elviralla aina välillä farkkuja kun lähdemme kylään, ne eivät kyllä ole mukavimmat housut mutta niin söpöt. Farkut saavat kyllä siinä kohtaa jäädä pois kun neiti lähtee liikkumaan, jotta liikkuminen olisi mahdollisimman mielekästä ja helppoa. Onneksi kaupoissa taitaa olla legginssifarkkuja lapsille ;)

Välillä tuntuu että panostan Elviran vaatteisiin enemmän kuin omiini, Elviran vaatteet ovat tarkkaan harkittu ja mietitty mutta itsen vedän päälleni ne tylsät mustat legginsit ja ensimmäisen puhtaan villaneuleen joka käteen sattuu. 
Tuttua?

Elviran "tyyli" vaihtelee paljon, yleensä johonkin lähtiessämme puemme hänelle söpöt vaatteet jotka sopivat yhteen, kotona ollaan ihan rennosti missä milloinkin. Vaikka en ole mikään muodin ja tyylin ykkösfani taikka -taituri, olen tarkka siinä että Elviran vaatteet sointuvat yhteen, en missään nimessä voisi laittaa hänelle kukkakuvioista keltaista bodyä ja lehmäkuvioisia punaisia housuja, EI IKINÄ! Kotona pukeminen onkin helppoa koska valkoisten sukkahousujen kanssa sopii mikä tahansa body! Päävärinä Elviran vaatteissa loistaa tällä hetkellä (mikäs muukaan) vaaleanpunainen ja kuosina leopardi sekä muumiaiheiset vaatteet. Mun maku loistaa Elviran vaatteista aika voimakkaasti, rakastan sekä leopardia että muumeja! Mun täytyy kyllä nostaa tässä kohtaa hattua meidän isille, Tinolle. Niinä päivinä kun hän päättä Elviran vaatteet, ovat ne söpöjä, tyttömäisiä ja melkein aina vielä sävysävykin, hyvä meidän isukki!


Merkkiuskollisuutta meillä ei harrasteta. Joitakin merkkivaatteita Elviralta löytyy, mutta nekin on kaikki saatu lahjaksi tai ostettu kirppikseltä. Suurin syy merkittömyydelle on niiden kova hinta. Vaikka laatukin varmasti on parempi, en nää järkeä maksaa vaatteista kovaa hintaa koska ne eivät käytössä kauaa kerkee olemaan ennenkuin menevät pieneksi. Eikä tämänikäisellä lapsella se laatu pääse oikeuksiinsa kun vaatteiden kuluminen käytössä on aika pientä. Toki näissä merkkivaatteissa värit kestäisivät pesun haalistumatta.

Millaisiin vaateisiin te tykkäätte pukea lapsenne? Oletteko merkkiuskollisia, mikä on lempi merkkinne lastenvaatteissa? Ostatteko vaatteet uutena vai käytettynä?


Ja näin tulevaisuutta ja neidin liikkeelle lähtöä miettiessä, minkä merkin/ kaupan vaatteet kestävät kulutusta mielestäsi parhaiten? Että mitä mun kannattaa kirpputorilta kotiin kantaa tulevaisuudessa;)

lauantai 1. helmikuuta 2014

Miten elämäntaparemontti edistyy?

Siitä on noin kaksi viikkoa kun saatiin avain meidän taloyhtiön kuntosalille. Vaikka sali ei ollutkaan mikään kovin hääppöinen, olen yrittänyt käydä siellä noin joka toinen päivä. Saahan siellä kaikki ihan perus jutut tehtyä, ja mikä parasta, ihana kuunnella musiikkia kuulokkeilla ja keskittyä hetki vain omaan napaan!
Niinä päivinä kun en ole ollut salilla, olen tehnyt reippaan kävelylenkin koiran kanssa. Rakastan kävellä pakkassäällä kun nenä ja posket jäätyvät, siitä tulee niin raikas ja reipas fiilis!

En omista vaakaa, olen kammonnut aina painon seurantaa. Nyt kuitenkin kun jouduin läpi raskauden seuraamaan painon nousua, olen pitänyt siitä kiinni että käyn  puntarilla aina mahdollisuuden tullen. Siitä vähän saa osviittaa miten on elänyt ja syönyt...Torstaina kävimme Elviran kanssa työpaikalla moikkaamassa työkavereita ja uskaltauduin siellä vaa'alle. Kahden viikon elämäntapa remontin jälkeen puntari näytti -1,5 kiloa! 

Raskauskiloja mulle tuli kaiken kaikkiaan 15 kiloa. Niistä kahdeksan jäi synnärille, muutama kilo tippui vielä kotona, mutta n. 5 kiloa jäi vielä jäljelle. Tammikuussa mulla painoa on tippunut yhteensä noin kolme kiloa, jee! Plussan puolella ollaan siis enää vain 1,5 kilon verran ja sitten painan samanverran kuin ennen raskauttani! Toivon kuitenkin että pystyisin siitäkin hieman vielä tiputtamaan, tai oikeastaan haluaisin saada lihaksia läskin tilalle. Tästä on siis hyvä jatkaa!

Vaikka painoni on melkein sama kuin vuosi sitten, on kroppani muuttunut aikalailla raskauden myötä. Nyt muutoksen huomaa kun ei ole raskauskiloja enää edessä. Lantioni on leventynyt huomattavasti ja maha on vain löysä läjä. Vaikka ennen raskauttakaan mulla ei mitään sikspäkkiä ollut, oli vatsa kuitenkin litteämpi ja kiinteämpi kuin tällä hetkellä. En kuitenkaan ota asiasta mitään stressiä ja olen kyllä ihan sinut raskauden tuomien muutoksien kanssa.

Eniten kuitenkin elämätaparemontti on muuttanut mielialaani ja jaksamistani. Olen todella energinen, en tarvitse enää niin paljon unta ja vatsani voi todella paljon paremmin kuin ennen! (Olen kärsinyt monta vuotta selittämättömistä vastakivuista ja tutkimuksissa ei ole koskaan löydetty mitään). Olen ihan vihainen itselleni siitä, että olen ennen jättänyt liikkunan niin vähälle koska nyt huomaan kuinka paljon se parantaa oloa ja vielä näin lyhyessä ajassa! 

Toivotaan että motivaatio pysyy ja saan pidettyä päivittäisen liikkunnan elämässäni tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen!







 I FEEL GOOD!!!! Muutama päivä jo soinut tuo kappale päässä...joudutte valitettavasti nyt hetken tyytymään kännykän valokuviin pelkästään, meillä kaatui tietokoneen näppäimistön päälle kahvia ja ei toimi ei. Tänään olisi tarkoitus viedä se giganttiin huoltoon, mitkäköhän sekin tulee maksamaan...ja taitaa kaikki valokuvat ja tiedostot koneelta kadota kuin tuhka tuleen...

Hyvää viikonloppua kaikille!:)