Kaksplus.fi

MENU

torstai 30. tammikuuta 2014

+

Tiistai iltapäivällä töiden jälkeen ajattelin käydä apteekissa hakemassa testin. Kuukautiskipuja oli ollut jo reilu viikon verran, mutta itse kuukautisia ei näkynyt missään. Eihän ne olleet vasta kuin päivän myöhässä, mutta ajattelin että no jos nyt varmuuden vuoksi.
Keskutelin apteekkarin kanssa ja sanoin että haluan varmimman testin mitä heillä on. Hän suositteli Clearblue testiä ja nappasin paketin jossa oli kaksi testiä. Ajattelin että otetaan nyt varuiksi kaksi jos toinen on vaikka rikki.
Kotiin tullessani avasin paketin ja luin ohjeet. En ollut koskaan ennen joutunut tekemään raskaustestiä, mulla on läpi elämän ollut todella säännöllinen kierto ja olen tiennyt päivän tarkkuudella koska kuukautiset alkaa, ja niin ne ovat aina alkaneetkin. Ohjeissa luki että varmimman tuloksen saa kun tekee sen aamuvirtsasta. Mietiskelin etten jaksaisi odottaa aamuun, joten päätin tehdä testin heti. Tein testin, mutta jostain syystä se ei kastunut tarpeeksi ja tulosta ei tullut ollenkaan. En sen enempää päätäni vaivannut, lähdin siskolleni syömään ja ajattelin että kyllä ne menkat huomenna alkaa. Tekisin varmuuden vuoksi toisen testin aamulla.
Kun tulin siskoltani kotiin, päätin kuitenkin tehdä toisen testin heti samana iltana. Oli juuri niin sopivasti kova pissahätäkin. Tein testin ja tällä kertaa pidin huolta että se kastuisi varmasti tarpeeksi. Ja siihen se pamahti heti, ilman mitään odottelua, suuri sininen plussa. Mietin että voiko olla, eihän, siis täh, enhän mä edes odottanut sitä kolmea minuuttia. Laskin testin paperille ja menin keittiöön. Ei, pakko mennä katsomaan testiä, olisiko siinä vielä plussa kolmen minuutin jälkeenkin. Ja kyllähän siinä oli.
 Olin sekaisin, onnesta. Tiesin heti että nyt mun elämä muuttuisi ja musta tulisi äiti. Oli päivän selvää että musta tulisi äiti, sekuntiakaan en miettinyt muita vaihtoehtoja. Heitin testin roskikseen maailman onnellisimpana ihmisenä. Kävin monta kertaa hakemassa testin roskiksesta ja tarkistamassa ettei se plussa vaan ole kadonnut mihinkään.
Sitten silittelin mahaani ja katselin sitä peilistä, siellä se pieni aarre kasvaa. Tino ei tiennyt asiasta vielä, kertoisin huomenna kun näkisimme, hänen syntymäpäivänään. Maailman paras syntymäpäivä lahja.
Tästä mullistavasta päivästä on nyt tasan vuosi. Vuosi siitä kun saimme tietää että meistä tulisi äiti ja isä, vuosi siitä kun saimme tietää että meistä tulisi perhe.

Nyt vuoden takainen plussa tikussa onkin jotain hyvin pientäsuurta, pieni koko, mahdottoman suuri rakkaus <3


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Seppo Taalasmaat täällä terve!

Hyvästi vauva tukka, tervetuloa kalju! Elviralla on karvanlähtöaika, koko vauva tukka tuntuu tippuvan pois. Eilistä postausta tehdessäni katselin vanhoja kuvia Elvirasta ja tajusin kuinka paljon oikeasti sitä tukkaa on lähtenyt! Hui kamala.

Tälläinen pehko neidillä oli vielä 2 kuukautta sitten...


Nyt jäljelle ei ole paljon mitään! Eniten tukkaa on lähtenyt sivuila ja takaa, päältä on myös lähtenyt mutta sinne on kasvanut jo pitkiä haivenia sekaan. Tukka tulee luultavasti kohta näyttämään aika koomiselta... :D


Elvira ei myöskään viihdy kauan vatsallaan joten takaraivo näyttää tältä...Tukka on kulunut kun Elvira on vaan selällään koko ajan...kutsunkin neitiä Seppo Taalasmaaksi...

Minä kärsisin raskausaikana ihan hirveästä hiustenlähdöstä. Mulla lähti ihan hirveät määrät tukkaa ja tuntui että joka paikka oli täynnä mun karvoja. Mulla on todella paksu tukka, joten ei siitä niin kovin haittaa ollut, itseasiassa hiukset olivat todella hyvässä kunnossa sitten kun hiustenlähtö loppui. Eilen huomasin taas että tukkaa lähti aika tavalla kun haroin sormilla hiuksia. Hiuksia löytyy myös taas joka paikasta ja kaikkialta: lavuaari ja sänky ovat täynnä mun tukkaa. ARGH! Toivon että tämä loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin jottei mulle tule samanlaista pälväriä kuin Elviralla...Mahtaakohan tämä hiusten lähtö johtua hormoneista vai mistä?

Onko jollain muulla lähtenyt raskauden jälkeen hiuksia? Kauanko se kesti?


tiistai 28. tammikuuta 2014

PikkuTino vai PikkuLaura?

Ollaan Tinon kanssa lähiaikoina katseltu paljon meidän vauvakuvia ja mietitty mitkä Elviran piirteet on peritty Tinolta ja mitkä taas multa. Noin pienestä on vaikea vielä sanoa mutta on muutamia asioita joista jo tunnistaa kumman suvulta ne ovat lähtöisin! Kuvat ovat hieman epäselviä kun otin valokuvista valokuvan, mutta kyllä niistä jotain selvää saa!
Ihan vastasyntyynenä monet sanoivat Elviran näyttävän ihan Tinolta.


Tässä Tino alle viikon ikäisenä.
Minä synnärillä muutaman päivän ikäisenä, pullaposkieskimo.
Ja Elvira alle viikon ikäisenä.
Mun mielestä Elvira muistutti hyvin paljon enemmän Tinoa kuin mua. Loppujen lopuksi vaikea katsoa ja sanoa, koska Elvira oli itsensä näköinen vain, mutta jos jompikumpi pitäisi valita niin Tinolta hän enemmän näytti.
Vanhetessään Elvira on saanut paljon enemmän mun piirteitä. Johtuneeko kenties kasvaneista poskista vai mistä ;). Elviran kulmakarvat on multa, ohuet. Silmät nauraessa Tinon ja muuten mun. Ripset ovat myös multa, pitkät mutta harvat. Nenä muistuttaa mun mielestä Elviran mummin, eli Tinon äidin nenää.
Tässä minä muutaman kuukaden ikäisenä.
Tässä Tino muutaman kuukauden ikäisenä.
Ja tässä Elvira kolmen kuukauden ikäisenä.
Vaikka Elvira onkin saanut kasvaessaan enemmän mun näköä, niin silti ainakin mun mielestä kyllä hän vaan on isänsä tyttö! Varsinkin tuo aika epäselvä kua Tinosta sitterissä, jos Elvirasta ottaisi samanlaisen ja yhtä epäselvän kuvan niin en edes erottaisi varmaan kumpi on kumpi. Elvira on siis saanut meiltä molemmilta piirteitä, mielenkiinnolla seuraan miten hän kasvaa ja kehittyy ja mitkä piirteet alkavat korostumaan!
Tältä sinä rakas Elvira kohta näytät!<3

Kummalta teidän mielestä Elvira näyttää, multa vai Tinolta? :) Itse on jotenkin niin vaikea katsoa ja sanoa!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ammattina äitiys.

Äitiysloma, niin mikä loma? Monesti kuulee puhuttavan että kotiäitiys ei ole mikään ammatti, kotiäitiys ei ole työtä.
Fyysisesti kotiäitiys ei ole raskasta. Töissä hoidettavana ja valvottavana oli monta kymmentä lasta, nyt vain yksi. Joka ei vielä edes liiku mihinkään. Toki joudun nostelemaan ja kantelemaan häntä, mutta niin jouduin töissäkin. Ennen työpäivät olivat kahdeksan tuntia vuorokaudessa, nyt ne ovat kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Tällä hetkellä kuitenkin työetuihini kuuluu päiväunet jotka tarvittaessa helpottavat  raskasta työpäivää.
Henkisesti kotiäitiys ammattina on todella raskasta. Ennen astuin työpaikan ovesta ulos ja unohdin työasiat, nyt työasiat pyörivät mielessäni kokoajan, niitä ei hetkeksikään unohda vaikka kuinka tahtoisi. Vaikka astuisin ulos "työpaikan" ovesta, asiat jäävät mieleeni pyörimään. Työpaikalla sun lisäksesi oli monta muutakin aikuista kenen kanssa jutella ja jakaa ajatuksia. Nyt suurimman osan työpäivästäni olen yksin, kontaktit aikuiseen ovat usein pyöreä nolla siihen asti kunnes Tino tulee töistä.
Rakastan kuitenkin olla kotona ja omistautua kokonaan Elviralle. Siinä lapsen ohella kuitenkin tulisi hoitaa pyykit, tiskit, ruoka ja muut kotihommat. Vaikka meidän taloudessa asustaa kaksi aikuista, koen kuitenkin kotitöiden olevan mun heiniä koska mä täällä päivis oleskelen. Haluan että Tino saa nauttia ajasta Elviran kanssa kun tulee töistä eikä joudu heti imurin varteen. Tinolla on raskas työ ja siltikin hän jaksaa hoitaa myös meidän kotia. Tästä olen enemmän kuin kiitollinen ja iloinen, mutta koen huonoa omatuntoa koska haluaisin pystyä hoitamaan kotihommat ennenkuin Tino tulee töistä, onhan se tällä hetkellä mun "työtä". Haluan myös, että Tino saisi mahdollisimman paljon viettää aikaa tyttärensä kanssa koska tekee todella pitkiä päiviä. Yleensä Tino hoitaakin Elviraa työpäivän jälkeen ja minä teen kotihommia.
Minä mieluusti pysyisin ikuisesti kotiäitinä. Jos meidän talous ja oma kroppa antaisi periksi, olisin aivan valmis täyttämään tämän maailman lapsillani ja olemaan ikuisesti kotiäiti. Ainakin tällä hetkellä olen tätä mieltä. Välillä tulee hetkiä että olisi kiva mennä takaisin töihin, mutta nautin kyllä niin suunnattomasti tästä hetkestä kun saan olla tyttäreni kanssa kotona ja seurata hänen kasvuaan. Puhumattakaan siitä ettei melkein koskaan ole aikatauluja, päivät kuluvat Elviran rytmin ja tarpeiden mukaan. Jos mulla olisi yhtään parempi palkkaisempi työ ja tulisimme toimeen pelkästään mun tuloilla, haluaisin ehdottomasti että Tino saisi kokea myös "koti isyyden" halutessaan. On tämä vaan hienoa ja ainutlaatuista! Olisi ihanaa kun Tino saisi myös jossain vaiheessa viettää kaikki päivät tyttärensä kanssa ja saisi vaan olla kotona. Valitettavasti tarhatätitantta ei niin hyvin tienaa jotta tämä olisi mahdollista, lotto voittoa odotellessa...
Ehkä sitä "oikeaa" lottovoittoa ei meidän kohdalle satu, koska meillä on jo tuo yksi ihana lottovoitto. Tällä hetkellä voin sanoa että viihdyn työssäni äärettömän hyvin, rakastan työtäni ja olen hyvä työssäni. Rahallinen palkka on huono, mutta päivittäiset hymyt, ilot, surut ja oppimiset ovat rahaakin tärkeämpää palkkaa.
Nimi: Laura
Ikä: 20
Ammatti: Kotiäiti

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Höpönpöpön pöppö.

Mulla ei oikeastaan oo mitään sen ihmeellisempää asiaa. Viikonloppu on taas melkein ohitse ja huomenna arki jatkuu! Tino menee taas töihin ja me häärätään Elviran kanssa kotona. Yleensä maanantai menee siivoillessa kun viikonloput on mukamas niin kiireisiä että kämppä on aina kuin pommin jäljiltä. Tuttua?
 
Me ei viikonloppuna taaskaan tehty oikein mitään ihmeellistä, kyläiltiin ja löhöiltiin kotona. On ollut liian laiska viikonloppu, Elvirakin syönyt pelkkää purkkiruokaa kun en ole jaksanut tehdä itse soseita, höh. Huomenna otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja teen bataatti sosetta! Elvira huolestutti mut tossa yksi päivä kun vaikutti vähän sille ettei suolanen sose enää kelpaa vaan pelkkä makea hedelmä sose. Se oli kuitenkin joku hetken huuma ja eilen jo taas maistui kaikki tuttuun tapaan. Eilen myös Elvira ei huolinut maitoa vaan huusi ja huusi, rauhottui vasta kun sai sosetta. Soseen jälkeen maito maistui taas ihan normaaliin tapaan.
 
Onko jollain muulla käynyt niin ettei vauva huoli maitoa vaan sosetta? Toivotaan ettei tästä tule mikään tapa..
 
Soseilut muuten sujuu todella hyvin, hienosti on Elvira tottunut lusikkaan ja enää ei edes sotketa niin paljon! Suurin osa ruuasta menee jo suuhun, jee! Toki tähän vaikuttaa myös se että nykyään ostan vain Pilttiä ja Muksua kun tuntuu että ne olisivat hieman paksumpaa tavaraa.
 
Mä olen jaksanut aika hyvin kuntoilla viikonloppuna: Perjantaina sali, eilen kävelylenkki ja tänään sali! Miinusta tietty eilen syödyt irtsarit, hups...Kyllä se vaan on mukavaa kun saa hetkeksi mennä rääkkäämään itseään ja pistää kuulokkeet korville ja keskittyä vain itseensä! Nyt mä menen syömään iltapalaa ja odotan että Elvira heräisi iltapäikkäreiltä jotta joskus päästäisiin yöunille.
 
Hyvää sunnuntaita kaikille! :)
 


lauantai 25. tammikuuta 2014

Mie ROMAHAN!

Eilen olin testaamassa ensimmäistä kertaa taloyhtiön kuntosalia. En voi muuta todeta ku MIE ROMAHAN! Huomasin että olen niin huonossa kunnossa että ihan hävettää. Suunta tästä ei ole kuin ylöspäin siis! Tavoitteena mulla enemmänkin on elämätapamuutos kuin laihdutus, haluan saada päivittäisen liikunnan takaisin arkeen. En aio missään vaiheessa tehdä mitään rääkki hommia, koska se veisi viimeisetkin motivaatiot koko touhuun. Tavoitteena on nauttia liikunnasta ja sen tuomasta lihassäryistä (ai että kun nytkin sattuu!!!)
 
Ruokavaliota olen muuttanut sen verran että vähentänyt herkkuja ja syönyt terveellisemmin, enemmän hedelmiä, vihanneksia. Aluksi tarkoitus oli olla koko tammikuu herkkulakossa mutta se homma meni pieleen aikoja sitten, heh. Pidempi aikainen ratkaisu kuitenkin on herkutella silloin tällöin kun totaalikieltäytyä kokonaan. Kun annoin itselleni luvan syödä herkkuja, ei niitä niin ole tullut syötyäkkään! Tänään ajattelin kyllä mennä citymarkettiin kun siellä on irtsarit tarjouksessa, lauantai on lasten karkkipäivä eiks niin!? :)
 (Painoa tippunut tällä tyylillä jo 1,5kg kahdessa viikossa!!)
 
Onkos teillä jotain hyviä ja terveellisiä ruokaohjeita?
 
Tänään päivän vatsalihas treenistä pitää huolta illan Putous jakso! Viime jakso oli mun mielestä tosi huono mutta toivotaan että tänään olisi parempi.
 
 
Täällä taloudessa romahtaa kyllä joku muukin, maitoa kun ei tule tarpeeksi nopeasti! ÄITI MIE ROMAHAN! Äitin pieni kuuden kilon käsipaino<3
 
P.s taustalla oleva bumbo tuoli saapui tosiaan jo tiistaina, Lekmerille pisteet nopeasta toimituksesta! Elvira kuitenkin on vielä hieman liian "heiluvainen" tuoliin joten tuolista toivottua postausta ei ole vielä vähään aikaan tulossa! :) tulee kyllä heti kun saadaan käyttökokemusta!
 
Hyvää lauantaita kaikille! Mä lopetan nyt nää putous hokemat ennenkuin jollain menee hermo... :D
 


perjantai 24. tammikuuta 2014

Ei vauvakuume, vaan lapsikuume.

Keskustelimme erään kaverini kanssa yksi päivä vauvoista ja lapsista. Molemmille meille aihe on erittäin ajankohtainen, olemme molemmat ihan hiljattain äitiytyneet. Molemmat meistä on myös pikkuhiljaa alkanut kuumeilemaan jo seuraavaa lasta vaikka enimmäinenkään ei niin kovin vanha ole. Keskutelumme ajautui vastasyntyneeseen lapseen ja siihen miten koimme sen ajan.
Mulle vastasyntyneen hoito oli alussa todella ahdistavaa, kaikki oli niin uutta ja tuntui että mitään et osannut tehdä oikein. Olen vähän mullekaikkinytheti tyyppiä, joten se arjen hakeminen ja rutiinien opettelu tuotti vaikeuksia kun ei kaikkia voinutkaan oppia ihan heti. Todella turhauttavaa. Vauva söi ja nukkui suurimman osan päivästä, annoit vauvallesi kaikkea mutta vauvasi ei antanut vielä mitään takaisin.
 Kuulostaa ehkä jonkun korviin hassulta, mutta nautin nyt paljon enemmän lapsestani kuin silloin ihan vastasyntyynenä. Olihan Elvira silloin uusi ja niin ihmeellinen, mutta minua todella turhautti se, etten saanut lapseen "kontaktia" tai mitään merkkiä että hän tietäisi kuka olen, en ainakaan osannut tulkita merkkejä jos hän niitä antoi. Tällä hetkellä on ihanaa kun Elvira vastaa katseeseen, hymyyn, juttelee, höpöttelee ja ottaa kontaktia toisiin ihmisiin. Salaisesti nautin siitä, kun Elvira viihtyy paremmin mun sylissä kuin jonkun vieraamman, rupeaa itkemään joknun muun sylissä ja mun syliin rauhottuu. On ihanaa katsoa vierestä kun Elviran katse etsii minua jos on jonkun muun sylissä tai silloin kun hän kuulee ääneni muttei nää minua. On ihanaa huomata että mä olen vihdoin ÄITI, myös neidin mielestä. Itsekästä tai ihan normaalia, mutta mä nautin päiväpäivältä enemmän siitä kun itsekkin saan jotain. Viimiset kuukaudet olen antanut Elviralle kaikkeni ja nyt pikkuhiljaa saan jotain myös takaisin: hymyn, naurun, rääkäisyn tai siansaksaa. Jotain kuitenkin mistä tiedän että neiti huomaa olemassa oloni.
Olenko itsekäs?
Ehkä, mutta annan itselleni luvan olla.
Nautin kyllä vauva ajasta, mutta kieltämättä odotan sitä että pääsen leikkimään, askartelemaan, puistoilemaan ja touhuamaan Elviran kanssa. Vaikka kuumeilen jo seuraavaa vauvaa, en voi sanoa että mulla olisi vauvakuume. Enemmänkin lapsikuume. Haluan lapsia mutten oikein osaa nauttia vastasyntyneestä. Toivon kyllä, että seuraavalla kerralla kaikki onkin ihan erilaista kun voi unohtaa sen tietämättömyyden stressin ja ahdistuksen. Toivon että silloin osaisin nauttia siitä pienestä nyytistä enemmän.
Kohtalontovereita, vai olenko ainoa?

torstai 23. tammikuuta 2014

Äitikin jaksaa taas hymyillä!

Huomasin noin kuukausi sitten että mieleni oli todella alakuloinen. Ei huvittanut tehdä mitään muuta kuin löhötä ja nukkua. Mitkään yöunet eivät meinanneet riittää, aina aamulla väsytti vaikka olisinkin nukkunut todella hyvin. Ei kiinnostanut lähteä mihinkään, ei kiinnostanut nähdä ketään. Halusin vain olla kotona.

Huomasin itse hyvin nopeasti suuren muutoksen mielialassani. Olen yleensä todella iloinen ja nauravainen ihminen. Huomasin että nauraminenkin tuntui raskaalta ja hymyileminen oli yleensä työlästä tekohymyä. Mietin ja pohdin mistä tälläinen alakuloisuus voisi johtua, mielessä kävi kaikki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kaammosmasennukseen. Mikään ei kuitenkaan tuntunut sopivalta, en voinut sanoa olevani masentunut, olin vain alakuloinen. Minua turhautti kun en tiennyt syytä miksi mieleni oli niin maassa, olin kärttyinen ja ahdistunut. Yritin esittää reipasta ja iloista, ja tämä jos mikä oli raskasta.

Mietin ja pohdin mikä ihme mua vaivaa. Yksi päivä sen sitten tajusin ja elämä kirkastui: ehkäsylaastari! Voisiko tuo pieni hormonipirulainen olla kaiken syy? Ei auttanut muuta kuin kokeilla ja nyppäistä laastari pois.

Noin viikko meni enkä edes ajatellut asiaa. Viikon jälkeen huomasin olevani kuin eri ihminen: olin iloinen, pirteä ja energiaa riitti kuin pienessä kylässä! Myös minua vaivanneet vatsakivut olivat poissa. Luulen että osasyynä on myös viime viikkoina paistanut aurinko, mutta ei kiitos tälle äidille hormoniehkäisyä enää ikinä! Nyt jaksaa äitikin taas hymyillä!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Tältä mä oikeasti näytän, kai mä kaikki äidin kriteerit täytän...

...silmäpussit, likainen tukka joka ei ole nähnyt harjaa muutamaan viikkoon, rasvainen iho, löysä ja väsynyt olemus...
 
 
 
Tältä äiti näyttää, ainakin kuulopuheissa. Välillä saan itseni kiinni että sovin kyseiseen kuvaukseen paremmin kuin nenä päähän. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö kotiäitiydeltäni ehtisi tekemään mitään ulkonäölleni, en vain yleensä viitsi. Suurimman osan viikosta vietän kotona, kokeintaan käyn kaupassa tai kaverin luona kahvilla joten en jaksa panostaa ulkonäkööni ollenkaan enää. Ennen olin todella tarkka, en lähtenyt meikittä mihinkään. Teinivuosinani jopa jalkapallo treeneihin oli meikattava. Liekö kasvaneesta itseluottamuksesta tai laiskuudesta, mutta todella harvoin jaksan enää sen kummemin panostaa ulkonäköön. Riittää että hampaat on pesty ja hiukset harjattu (melkein aina).
 
Mulle ei ole mikään este lähteä kodin ulkopuolelle ihan naturellina. Blogissani vilahtelee paljon valokuvia joissa mulla ei ole yhtään meikkiä. Joskus kun olen super laiskalla tuulella, luistan myös hiusten harjauksesta. Pipo tai nuttura päähän peittämään suurimmat takut! On kuitenkin yksi asuste joka sopii meille kaikille ja muuttaa ihmistä todella paljon: nimittäin hymy. Tähän yritän jaksaa panostaa aina ja kuvista päätellen hymy muuttaa ihmistä kuitenkin aika paljon!
 
 
 
Eilen ajattelin että kerrankin panostaisin itseeni ja ulkonäkööni. Meikkasin 10 minuutin pikameikit, harjasin hiukset ja jopa laitoin niitä hieman! Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta oli kyllä mukava moikata peilikuvaa kun sieltä kerrankin katseli hieman siistimpi ja kauniimpi ihminen! Ajattelin että tästä lähin panostaisin hieman enemmän ulkonäkööni, ihan vain itseni takia. En voi väittää etteikö mulla olisi päivittäin aikaa laittaa itseäni, kyllä on. Kai se vaan on laiskuudesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Itsensä laittaminen kotona oleskellessa voi kuulostaa jonkun korviin turhamaiselta ja pikkumaiselta (niin minäkin aluksi ajattelin) mutta se kyllä piristi kummasti! Tänään on sitten menty pelkällä ripsivärilinjalla, mutta sekin piristää ilmettä todella hyvin!
 
 
 
Laitatteko te paljon itseänne jos olette vain kotona?
Ja nyt kaikki laiskan ihmisen kauneus niksit kehiin, KIITOS! :)
 
Jos jollain on samanlaisia postauksia omassa blogissaan niin linkatkaa, kiinnostaisi ihan hirveästi lukea samantapaisia postauksia! :)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ahaa!- elämykset

Mulle on äitiyden myötä tullut paljon epäonnistumisen tunteita. Aina kun neitiä jokin vaivaa mietin että mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vaikka epäonnistumisen tunteita tulee todella usein, on myös hetkiä kun voisin hyppiä tasajalkaa riemusta, OLEN ONNISTUNUT JOSSAKIN! Yleensä nämä tunteet tulevat jostakin, mitä olen keksinyt helpottamaan meidän arkea tai neidin oloa. Tämä AHAA! tunne on jotain mahtavaa, siitä jaksaa iloita aina koko loppu päivän! Yleensä nämä AHAA elämykset ovat jotakin todella pientä, arjen pieniä iloja ja onnistumisia.
 
Eilen tuli taas yksi AHAA elämys joka helpottaa meidän arkea.
Elvira on aina ollut todella huono nukkumaan päiväunia sisällä. Nyt kun on ollut kamalat paukkupakkaset ja neiti ei ole nukkunut ulkona, on hän vain torkahdellut hetkeksi sisälle ja herännyt 10-30 minuutin päästä. Lauantaina neiti kuitenkin otti sohvalla 3 tunnin nokoset ja miettisin että mistäköhän voisi johtua. Oli se kuitenkin niin ennenkuulumatonta ja ihmeellistä että sisällä nukuttaisiin pitkät päikkärit. Miettisin ja miettisin ja eilen sen keksisin! Lauantaina oli Elviran kylpy päivä ja kylvyn jälkeen laitoin neidille hatun päähän. Hattu, se pieni asia sai muka neidin nukkumaan pitkät päikkärit. Joopajoo, noh pakkohan sitä oli eilen sitten kokeilla.
 
Ja voi kyllä, neiti nukkui taas 3 tunnin päikkärit tyytyväisen hattu päässä! Noin pieni ja mitätön asia kuin hattu, auttoi neitiä nukkumaan sisällä paremmin. AHAA! Tälläkin hetkellä Elvira tuhisee sohvalla tyytyväisenä pipo päässä.
 
Äiti 1-0 Elvira!
 
 


maanantai 20. tammikuuta 2014

Kokemuksia Bumbo tuolista?

Tilattiin eilen Lekmeriltä Bumbo tuoli Elviralle. Olen lukenut että tuoli on todella hyvä apu syöttämisessä, vauva uinnissa, suihkutuksissa ja muuten vaan tuolina jos vauvan pitää istua ja odottaa. Maahantuojan mukaan tuolissa saisi istuttaa 3 kuukauden iästä eteenpäin, tai sitten kun vauva itse kannattelee päätään kunnolla.


Kuva lainattu Lekmerin sivuilta.

Uppoutuessani Googlen ihmeelliseen maailmaan, löysin kyseisestä tuolista paljon mielipiteitä. Mielipiteet jakautuivat selvästi kahteen osaan: "Joo pistä vaan alle puolivuotias lapsesi tuoliin jos haluat rikkoa hänen selkänsä!" ja "Oikein hyvä ja kätevä kapistus!". Jotkut olivat sitä mieltä että tuolissa voi istuttaa alle puolivuotiasta lasta hetken, esimerkiksi syöttämisen ajan. Itse en oikein tiedä kumpaan kastiin kuulun, olenko vastaan vai puolesta. Luultavasti se selviää vasta sitten kun tuoli meille saapuu ja saan nähdä ja tutkia sitä kunnolla sekä koittaa Elviran kanssa. Pistin myös eilen kaverilleni viestin ja pyysin häntä kysymään äitinsä mielipidettä kyseisen tuolin käytöstä alle puolivuotiailla lapsilla (hänen äitinsä on fysioterapeutti).  Vastausta odotellesani haluaisin kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia

nimenomaan alle puolivuotiaan lapsen istuttamisesta tässä tuolissa?

Jokatapauksessa meille on nyt siis tulossa kyseinen tuoli, käyttöönotto ajankohta vaan vielä uupuu! Luulen kuitenkin että tuoli tulee meillä kovaan käyttöön, joko hetken päästä tai sitten muutaman kuukauden päästä. Varmasti auttaa mun arkea kun olen yksin kotona, saan helpommin käytyä suihkussa ja pestyä neidin kun voi tuohon tuoliin istuttaa odottamaan!

Millaisissa asioissa teillä on käytetty Bumbo tuolia? :)



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sunnuntain juhlahumua

Tuntuu että nyt alkuvuodesta on melkein joka viikonloppu jotkut juhlat. Viime viikonloppuna olimme häissä ja tänään olimme ristiäisissä. Muutaman viikon päästä olisi luvassa Tinon mamman 80 vuotis juhlat eli meidän alkuvuosi on pelkkää juhlaa! Tinolle tämä päivä oli tärkeä, hänestä tuli tänään kummisetä. Kastetilaisuus sujui hyvin, itse sankari oli todella hienosti itkemättä koko kasteen ajan. Meidän Elvira sen sijaan osoitti hieman mieltä ja muutaman kerran parkaisi kesken toimituksen, loppu kasteen seisoin kirkon perällä ja hyssyttelin tyttöä sylissä. Taisi väsymys painaa liikaa päälle!
 
 
 
Tinon kummipoika sai aivan ihanan nimen, Jooa! Jooalla ja Elviralla on n.8 viikkoa ikäeroa, heistä tulee varmsti hyvät leikkikaverit hetken päästä! Vielä ei oiken he eivät tajua toistenne seuraa mutta ehkä muutaman kuukauden päästä sitten. Ollaankin vitsailtu että heistä tulee varmasti tulevaisuudessa pari ;)
 

 
Mä olin tällä kertaa tämän näköisenä liikkeellä, toi hame on yksi parhaista kirppislöydöistä mitä olen joskus tehnyt! Maksoi muistaakseni jopa kokonaiset kaksi euroa. Älkää välittäkö sotkusta taustalla tai läikästä hameessa, otin kuvat kun tultiin juhlista kotiin ja Elvira päätti ennen juhlia puklata äitin päälle oikein kunnolla. Aamulla puklu kuorrutuksen sai äitin tukka, oiken ihana hiusnaamio!
 
 
Juhlat osuivat juuri Elviran päiväuni aikaan. Neiti nukkuikin koko kahvittelun ajan kaukalossa ja jatkoi unia vielä kotona. Ei herännyt edes kun kuorisin vähän vaatteita pois ettei neiti ihan paahtuisi. Voi pientä väsynyttä juhlijaa<3
 
Meidän sunnuntai jatkuu nyt löhöilyn merkeissä, mulla seurana nenäliinat ja kurkkupastillit kun flunssa on taas iskenyt meikäläiseen! Toivotaan että Elvira säästyisi taudilta koska meidän taloudessa ei ole edes nenä friidaa hankittuna valmiiksi...
 
Hyvää sunnuntaita kaikille<3
 
Ainiin, niinkuin blogin face sivulla hehkutin niin Elvira tarttui eilen ensimmäistä kertaa leluun, tutkiskeli ja käänteli sitä. Äitin iso tyttö! Ihanaa että saadaan kohta kaikki lelut käyttöön, niitä on nimittäin kertynyt aika iso laatikollinen!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Elviran uusi ystävä.

Elvira löysi itselleen uuden ystävän muutama päivä sitten. Nimittäin peilikuvansa! Ja voi että kun se on kiva kaveri! Sille hymyillään, sille jutellaan ja sille nauretaan. Välillä painetaan pää piiloon äidin olkaa vasten ja sitten taas jatketaan! On se hassu kaveri siellä peilissä kun "juttelee" ihan samalla tavalla kuin itse ja tekee samanlaisia liikkeitäkin!

 
 
Peilistä löytyy myös ihan äidin näköinen kaveri aina. Sekin on ihan hassu, sille vasta nauretaankin. Ja tuijotetaan suurin silmin että kylläpäs se näyttää äitiltä...


 
On se vaan mahtavaa seurata miten suuri ja ihmeellinen on pienen ihmisen maailma. Joka päivä oppii ja näkee jotain uutta ja ihmeellistä! Kohta ehkä meillä löydetään varpaat, kovin niitä ainakin tuijotellaan kun puen sukkahousuja Elviran jalkaan!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Meidän päivä.

Vaikka Elvira on vasta vähän yli 3 kk, on hänelle muodostunut jo selkeät rytmit. Toki ne vähän voivat muuttua päivästä riippuen, mutta tällä viikolla meidän päivä rytmi on ollut seuraavanlainen:
 
7-8:00 Elvira herää syömään. 150 ml maitoa ja sitten taas jatketaan unia heti! Hieman voidaan ehkä naureskella äitille ja sen tyhmyyksille. Tässä vaiheessa Elvira pääsee aina omasta sängystä äitin viereen nukkumaan!
 
10:00 Herätys. Elvira on tällä viikolla joka päivä herännyt erittäin hyväntuulisena ja nauravaisena. Joskus vielä hetken jutellaan ja pelleillään sängyssä ennenkuin jaksetaan nousta.
 
 
 
11:00 Aamupala nro 2. Maitoa ja sosetta, tällä viikolla Elvira on syönyt bataattiperuna sosetta ja se taitaa olla ihan lempparia! Tässä jossakin välissä mä käyn myös nopeasti pissattamassa koiran pihalla, Elvira makoilee yleensä lattialla sen aikaa ja katselee telkkaria. Ei edes huomaa että äiti on kaksi minuuttia poissa, onneksi. En tiedä mitä me sitten tehdään kun Elvira lähtee liikkeelle, täytyy varmaan mun herätä aikaisin aamulla pissattamaan koira ennenkuin Elvira herää.
 
12:00 Näihin aikoihin Elvira menee yleensä päiväunille. Mä siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, olen koneella, mitä milloinkin. Laitan vähän itseäni ihmisen näköiseksi (Lue: pesen hampaat ja harjaan hiukset).Todella harvoin enää jaksan meikata, ennen meikkaaminen oli päivittäistä. Nyt ei vaan jaksa kun en mihinkään yleensä mene (paitsi kauppaan tai kaverille ja sinne nyt ei ole mitään tarvetta meikata). Iho on mennyt todella huonoon kuntoon kun en koskaan muista puhdistaa sitä iltaisin ellei ole meikkiä.
 
 

 
 
13:00 Elvira yleensä herää jo, jutellaan ja pelleillään yhdessä ja odotellaan että Tino tulisi töistä kotiin. Välillä aina vähän tietenkin täytyy tankata maitoa!
 
15:00 Elvira menee isin kanssa päiväunille ja mä rupean yleensä laittamaan ruokaa. Tässä vaiheessa Elvira nukkuu yleensä 2-3 tuntia, riippuu ihan nukkumapaikasta. Ulkona nukkuu parhaiten mutta näillä paukkupakkasilla en ole uskaltanut häntä ulos laittaa. Jos minä tai Tino nukutaan Elviran vieressä niin silloin hän nukkuu yhtä hyvin kuin ulkona!
 
 
 
17-18:00 Elvira herää unilta ja oikeastaan valvotaan koko loppu ilta! Välillä Elvira voi hetkeksi torkahtaa mutta pitkiä unia ei enää tässä vaiheessa neiti ota. Loppu ilta oikeastaan vain ollaan perheen kanssa kotona, voidaan käydä kaupassa tms. mutta yhdessä oloa! Mä lähden tässä vaiheessa yleensä koiran kanssa kävelylle ja siivoilen rauhassa kun Tino hoitaa Elviraa.
 
 
 
20:00 Elvira syö iltapalan. Jotakin hedelmäsosetta ja maitoa. Tehdään iltapesut ja laitetaan yökkäri päälle.
 
21:00 Aloitetaan Elviran nukuttaminen. Yleensä Elvira nukahtaa todella hyvin omaan sänkyyn, mutta tällä viikolla melkein joka kerta on tarvittu unimaito. Pieni (tai pieni ja pieni, eilen illalla meni 120ml) tilkka lämmintä maitoa ja neiti nukahtaa tyytyväisenä! Yleensä Tino on tässä kohtaa jo nukkumassa kun lähtee yöllä 1 aikoihin töihin, joten mä jään sitten vielä yksinäni kukkumaan hereillä. Katselen telkkaria, olen koneella ja vietän sitä kuuluisaa OMAA AIKAA. Yleensä mun nukkumaanmeno venyy 00:00 asti, mutta toisaalta mikäs kiire kun tiedän että neiti nukkuu vähintään 10 tuntia putkeen! Joku kerta tämä kyllä vielä kostautuu mulle kun luotan neidin unenlahjoihin enkä mene aikaisin nukkumaan...
 
 
 
Arki päivisin siis meillä ei tapahdu mitään ihmeellistä, joskus menemme Elviran kanssa johonkin kyläilemään kun Tino on töissä, mutta yleensä me vaan ollaan kotona. Viikonloppuisin mennään ja tullaan aika paljon, välillä tuntuu ettei muuta tehdä kotona kuin nukuta. Silloin Elvirankin rytmi on hieman eri ja nukkumaanmeno yleensä myöhästyy jonkin verran mutta toisaalta, mitäs sen niin väliä koska siitä hetkestä kun neiti nukahtaa, on herätys aina vasta 10 tunnin päästä!
 
Sitten yksi asia jota haluan kysyä teiltä: Millä merkillä on teidän mielestä parhaimmat hedelmä soseet? Tai oikeastaan "tujuimmat"? Meillä on ollut Bonaa, ja se on niin löysää että kaikki valuu suusta ulos. Tarvittaisiin jotain hieman tujumpaa tavaraa! Joku ihana lukija vinkkasi mulle hillohyllystä löytyvistä hedelmäsoseista joissa on 100 % hedelmää. Ostin niitä eilen mutta nekin olivat todella löysiä. Harmi, nimittäin ne olisivat olleet terveellisempiä. Varmasti niitä tullaan meillä käyttämään sitten tulevaisuudessa kun Elvira osaa paremmin syödä, tällä hetkellä vaan ei vielä onnistu! Toisaalta ei harmita yhtään että ostin, koska nyt mä saan syödä ne!
 
 
 


torstai 16. tammikuuta 2014

Menettämisen pelko.

Pelko alkoi jo heti kun sain tietää olevani raskaana. Ensin iloitsin ja olin onnellinen, kunnes muutaman viikon päästä rupesin miettimään että entä jos siellä ei olekkaan mitään? Tai entä jos se on sittenkin tuulimuna? Jännittää sain aina ensimmäiseen ultraan asti, eli raskausviikolle kaksitoista, kunnes sain varmuuden että masussa oikeasti asusteli joku. Koko ajan mielessä pelotteli myös ajatus keskenmenosta. Jokainen kipu ja vihlaisu sai niskakarvat nousemaan pystyyn.
 
Seuraava pelon kohde oli rakenneultra. Jos kaikki ei olisikaan hyvin? Mitä jos selviäisi että vauva on vaikeasti kehitysvammainen ja ei välttämättä selviäisi koskaan kohdun ulkopuolelle? Entä jos selviäisi jokin paha sydänvika ja lapsi jouduttaisiin kiidättämään leikkaukseen heti synnytyssalista? Kaikki oli kuitenkin hyvin, saatiin myös arvaus että masussa asustelisi tyttö.
 
Raskaus läheni loppuaan ja synnytys oli mielessä koko ajan. Mitäpä jos synnytys ei menisikään hyvin? Napanuora kaulan ympärillä? Entäpä jos vauva kuolisi synnytykseen? Kaikki meni kuitenkin hyvin ja syntyi pieni, hieman sinertävä tyttö.
 
Luulin että pelot helpottaisi kun vauva on vierellä. Ei, turha luulo, siitä ne vasta alkoi! Ensimmäiset viikot oli opettelua ja stressaamista, jokainen pieni yskäisy oli merkki jostain vakavammasta ja jokainen aspirointi maidon kanssa oli varma tukehtuminen. Ja kätkyt kuolema, se vasta mielessä kummittelikin. Tarkistelin koko ajan että hengittääkö vauva ja liikkuuko sen rintakehä. Odotin vaan että päivät kuluisivat ja suurin riski kätkyt kuolemaan menisi ohi. Vauva nukkui hyvin, minä en koska aina kun vähän olin hereillä, oli pakko tarkistella hengittääkö vauva.
 
Pikkuhiljaa pelot ovat kaikonneet. Ne eivät ole poissa, mutta ovat menneet taka-alalle ja hiipparoivat siellä jossakin. Yleensä iltaisin kun on pimeää ja hiljaista alan ajatella asioita ja silloin pelot pääsevät valloilleen. Menettämisen pelko on niin suuri. Ajatus siitä, että miten minä muka olen ansainnut tälläisen onnen. Pelko siitä että joku ottaa mun onnen pois. Tiedän että suurin kätkytkuoleman riski on ohi, mutta silti öisin tarkistelen hengittääkä Elvira. Tiedän että kätkyt kuolema on todella harvinainen siihen nähden montako lasta vuodessa syntyy, silti pelkään että tämä kamaluus tapahtuu juuri meille. Yritän olla ajattelematta koko asiaa mutta välillä vaan kamalat ajatukset valtaavat pään. Välillä autossa mietin, että entäpä jos ajetaan kolari ja Elviralle sattuu jotain. Entäpä jos Elvira loukkaa pahasti ja joutuu sairaalaan, entäpä jos Elviralla todetaan joki vakava sairaus jossain kohtaa elämää? Jos, jos ja jos. Yritän olla jossittelematta ja nauttia nykyhetkestä. Nautinkin ja olen suurimman osan oikein rauhallinen ja pelkäämätön, nämä ajatukset vain silloin tällöin pääsevät pinnalle.
 
Mutta kaipa nämä kuuluu tähän äitiyteen? Helpottaakohan pelko joskus? Onko täällä muita pelkureita vai olenko minä ainoa hermoileva hermoheikko?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hurrrrjan kylmä ja hurrrrjan iso!

Miksi otsikoita on aina niin vaikea keksiä? Varsinkin näin heti aamusta kun silmät on hädin tuskin auki. Eilen aamulla saapui kauan odotettu paketti, nimittäin valokuvia! Tilasin valokuvia koska olen aivan varma et tietokone, kamera ja kovalevy hajoaa kaikki jossain kohtaa ja kaikki Elviran valokuvat menee sen siliä tien. Ja onhan paperikuvat aina kivempia ja saa albumeihin! Mulla kävi vaan kuvia tilatessa joku kämmi, ja kuvat ovat hieman isompia kuin "normaalit" paperi kuvat. Täytyy leikata reunasta pieni pala pois ennenkuin saan ne kehyksiin. Albumissa niillä ei niin väliä. Nyt olisi edessä siis leikkaa liimaa operaatio jotta saadaan kuvat talteen!
 

 
Tilasin samat valokuvat jotka mulla on bannerissa ja tein niistä taulut! Harmi kun nuo kehykset on aavistuksen liian isot, onneksi valkoinen taustapaperi vähän auttaa asiaa! Mun mielestä tuli tosi kivat kaikessa yksinkertasuudessaan, mitäs tykkäätte?
 
Vanhoja valokuvia katsellessa tajusin kuinka paljon tuo neiti on oikeasti kasvanut. Miten reilu kolmessa kuukaudessa voi kasvaa ja kehittyä noin paljon? Ihan uskomatonta. Ei ihme että maito ja soseet maistuu. Eilen oli taas masterchef Laura vauhdissa ja tein bataatti-peruna sekä porkkana-peruna-kesäkurpitsa sosetta. Maistoin itse myös elämäni ensimmäisen kerran bataattia ja todella makeaahan se oli! Ei ihme että Elvira söi sitä niin hyvällä vauhdilla vaikka vieras maku olikin. Itse en siitä niin välittänyt makeutensa takia mutta eipä onneksi mun tarvitse sitä syödäkkään! Soseet maistui illalla niin hyvin että Elvira nukkui 12 tuntia heräämättä, huh huh! Luulen että yksi syy hyville yöunille on se, että Elvira nukkuu pitkät päiväunet todellatodella harvoin nykyään.
 
Vinkkivitonen! Oltiin Elviran kummitädin kanssa yksi päivä Ikeassa ja kirosin sitä, mihin ihmeeseen pakastan soseet kun Elvira alkaa syömään suuria määriä (ei jaksa sulattaa miljoonaa jääpalaa). Kummitustäti sitten keksi että osta silikonisia muffinsi vuokia Ikeasta. Ja voi kyllä, ne on mahtavia! Yhteen vuokaan menee noin yhden Piltti purkin verran! Suosittelen, niin kätevää!
 
Otettiin Tinon kanssa vertailukuva Elviran kasvusta:
 
 
Elvira noin tunnin ikäisenä!
 
 
Elvira nyt! "Äiti en mää mahru tänne!"
 
Ulkona on ihan huuuurrjan kylmä, Elvira ei ole päässyt muutmaan päivään ulos nukkumaan. Onneksi loppuviikosta pitäisi hieman lauhtua. Inhottavaa kun toinen ei nuku sisällä hyvin ja ulos ei voi laittaa. Tai kyllähän voi, mutta sitten olisin minuutin välein tarkistamassa että onhan niska lämmin, huoh. Meidän vahtikoira Vili lähettää teille kaikille terkkuja! Valittaa myös että ulkona on niin kylmä että hän ei siellä viihdy, 5 minuutin lenkin jälkeen tassut jäätyvät! Kermapylly<3
 
 
 
 


tiistai 14. tammikuuta 2014

14.1.2014

"Äiti meni kihloihin käyttäjän Isi kanssa."

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ajokortti syöttämiseen?

En olisi koskaan uskonut syöttämisen olevan näin haasteellista! Joskus luin jonkun vitsin jossa sanottiin vauvan syöttömisen olevan samaa, kuin poraisi reijän vesimeloniin, pyörittäisi melonia narun päässä ja yrittäisi osua lusikalla reikään. Ihan mahdotonta siis! Suurin osa soseesta on aina Elviran poskilla, nenässä tai otsassa. Haastavaa touhusta tekee myös se, että ruokalappua ei voi oiken käyttää. Neiti yrittää aina tunkea sitä kaksin käsin suuhunsa! Myös nyrkit on kiva tunkea kesken ruokailun suuhun ja sitten läästiä pitkin naamaa ja vaatteita. Näin meillä, löytyykö kohtalontovereita?:D

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Millainen äiti haluan olla?

Äidiksi tuleminen on mullistanut mun elämän kokonaan. Olen vastuussa toisesta ihmisestä, olen vastuussa siitä, että hänestä tulee hyvä ihminen. Kaikkeen en pysty vaikuttamaan, mutta haluan antaa Elviralle kunnon lähtökohdat elämään. Millainen äiti mä sitten haluan olla?
 
Tärkein ensin: Haluan olla rakastava äiti. Haluan opettaa miten rakastetaan, miten se näytetään. Haluan opettaa ehdotonta rakkautta, mitä tahansa tapahtuu niin äiti rakastaa sinua Elvira.
 
Tahdon opettaa ottamaan vastuuta. Jokainen meistä tekee virheitä elämässään, mutta on osattava kantaa vastuu teoistaan. Jos mokaat, elämä ei siihen kaadu, mutta sinun on kestettävä seuraukset.
 
Tahdon opettaa oikean ja väärän. Miten kohdellaan toista ihmistä, miten ollaan suvaitsevaisia, miten hyväksytään erilaisuus. Me kaikki olemme erilaisia ja juuri omana itsenämme parhaita.
 
Tahdon opettaa kunnioittamaan vanhempia. Minua, Tinoa, isovanhempia ja kaikkia muitakin aikuisia. En halua että mun lapsestani tulee haistatteleva teini tai muuten huonokäytöksinen.
 
Tahdon olla kasvattaja sekä kaveri. Haluan opettaa että äidille voi kertoa kaiken. Jakaa surut ja ilot, äiti tukee aina. Kuitenkin jos mun olisi pakko valita kasvattaja taikka kaveri, valitsisin kasvattajan. Kavereita saa muualtakin, mutta kasvattajan on löydyttävä kotoota.
 
Haluan opettaa että kaikki tunteet ovat sallittuja. Saa olla iloinen, surullinen, vihainen. Kaikki tunteet saa näyttää.
 
Tahdon opettaa että elämää ei tule aina ottaa vakavasti. Virheitä sattuu mutta elämä jatkuu. Joskus mokaa vähän, ja joskus hieman enemmän mutta virheistä oppii. Myöhemmin niille mokailuille voi jo nauraa. Itsensä nolaaminen on myös sallittua, itselleen on osattava nauraa!
 
Haluan opettaa että eläminen ei ole ilmaista. En halua että lapseni saa aina kaiken minkä haluaa, ei missään nimessä. On osattava kunnoittaa sitä mitä on ja materialismi ei ole elämässä tärkeintä. Kaikkea ei voi saada ja halujen eteen joutuu joskus tekemään töitä.
 
Haluan että lapseni joutuu joskus pettymään. Elämä ei ole aina kivaa ja se on ihan ok, pettymyksiä tulee. Haluan että lapseni oppii että pettymykset kuuluvat elämään, mutta niihin ei elämä lopu.
 

Yksi työkaverini sanoi kerran: Rajat ja Rakkaus, se on kaikki mitä lapsi tarvitsee.
 


perjantai 10. tammikuuta 2014

Perjantai lätinät.

 
Meidän perjantai on ollut masentavan sateinen ja synkkä. Ilma on aivan kamala sekä mieliala. Ei mulla niinkään mutta ELVIRALLA! Kiitos rokotteiden (luultavasti) meidän pikku enkeli on muuttunut kiukuttelevaksi piruksi. Kaikki on niiiiiin huonosti ja koko ajan kitistään ja itketään. Paitsi kun nukutaan. Sylissä viihdytään hetki kunnes tajutaan että dääm, ei tämä olekkaan just nyt kivaa. Ja sitten itketään. Masu varmasti vaivaa koska eilen nukutus kesti 3 tuntia ja sitten vasta oli hyvä kun väännettiin kunnon sinapit. Hatunnosto vaan kaikille koliikkovauvojen vanhemmille, mun mielenterveys ei sitä varmaankaan kestäisi!


Totinen pikku pallopää. Kaikesta kiukuttelusta huolimatta on hän vaan niin ihana!
 
 


Elvira nukahti autoon, en uskaltanut koskea ja riisua. Nukkuvaa karhua ei sovi herättää. Laitoin kaukalon parvekkeen oven eteen ja oven raolleen ettei tule liian kuuma, siellä hän edelleen tyytyväisenä nukkuu, WUHUUU! 

 
Nukkumasa hylkäsi mut aamulla aivan liian aikasin, kuvan laadusta huomaa että olen hieman yliväsynyt. Toivon että ensiyö menisi paremmin koska meillä olisi huomenna luvassa kaverin hääjuhlat ja olisi todella toivottavaa että mekkoni olisi mustempi kuin silmänaluset. Nyt mä lopetan tän turhanpäiväsen lätinän ja meen syömään nopeasti ennenkuin kiukkukeisarinna herää!
 
Hyvää viikonloppua kaikille!<3
 

torstai 9. tammikuuta 2014

Ensimmäiset piikit..

 
 
Eilen meillä oli 3kk neuvola ja Elvira sai ensimmäiset piikkinsä! Niinkuin blogin facebook sivulla kerroin, jännitin rokotteita ihan hirveästi. Enemmänkin ehkä sitä että miten tämä äiti pysyy kovana kun neitiä sattuu. Hyvin kuitenkin meni ja hengissä selvittiin, me molemmat. Huudolta ei tietenkään säästytty ja kuulinkin ensimmäistä kertaa kun Elvira itkee kunnolla. Ei meinannut muistaa henkeä ottaa kun niin kovat oopperat oli käynnissä. Elviran ilme oli myös aika näkemisen arvoinen, pikku neiti oli niiin loukkaantunen näköinen kun häntä niin kiusattiin. Huutoa jatkui ja jatkui mutta loppujen lopuksi Elvira nukahti äidin syliin kun odotettiin kyytiä kotiin. Elvira jatkoi vielä  nukahtamisen jälkeen nikottelua, ja voi että kun se oli suloista! Äidin pieni urhea vauva<3
 
Olin eilen oikea HC äiti: en itkenyt rokotteiden antoa ja uskalsin ottaa soseiden aloittamisen puheeksi neuvolassa. Niinkuin arvelinkin, kivitykseltä säästyttiin. Neuvola täti kehoitto tästä eteenpäin antamaan 3 kertaa päivässä soseita kun maito määrät ovat niin hurjia. Tuli kyllä kieltämättä hyvä olo kun oli tehnyt oikean ratkaisun vaikka ohjeistus on ihan jotain muuta. En ollutkaan niin MILF! tämän asian kanssa ;)
 
Hienosti oli taas Elvira kasvanut, paino menee tismalleen keskikäyrällä! Tässä vähän mittailuja, sulkeissa taas viimekertaiset!
 
Päivä: 8.1.2014 (10.12.2013)
 
Paino: 5920 g (5100 g)
 
Pituus: 62,4 cm (59 cm)
 
Pipo: 40 cm (38,5cm)
 
Neuvola korttiin tuli seuraava teksti:
 
" Tarkkaavainen ja tyytyväinen neiti. Iho siisti, pintakuiva -> rasvaus perusvoiteella. Kasvaa tasaisesti. Rokotteet annettu."
 
Elvira sai taas rotavirus rokotteen ja oireet menevät aivan samalla tavalla kuin viime kerralla: PUKLU LENTÄÄ! Toivotaan että soseet vähän auttaisivat tähän asiaan. Jännitin myös kovin että nouseeko rokotteiden jälkeen kuumetta, joten käytiin varmuuden vuoksi hakemassa Panadol suppoja. Eilen illalla neiti olikin itkuinen ja kipeän oloinen, joten laitoimme yhden supon yötä vasten. Hienosti neiti nukkuikin koko yön taas, joten päästiin jälleen kerran helpolla! Nyt Elvira makaa tyytyväisenä lattialla viltin päällä ja höpöttelee yksinään, joten taidettiin säästyä sen suuremmilta murheilta.
 
En tiedä liittyikö jotenkin tuohon kuumeiluun viime öinen uneni: näin unta että joku oli laittanut Elviran uuniin. Siellä neiti makoili makkaroiden ja lanttulaatikon seurana. Kuulostaa ehkä hauskalta, mutta uni oli todella ahdistava. Näin jälkikäteen se toki naurattaa! Tämä oli varmasti merkki että älä enää kutsu Elviraa makkarareideksi, heh... Pimeä mutsi!
 
 
 
 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Yöksi hoitoon?

Pienten lasten yökylä reissut herättävät monenlaisia mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä että pientä lasta ei tulisi laittaa hoitoon, lapsen paikka on kotona vanhempien kanssa. Jos olet lapsia hankkinut, niin kyllä heistä pitäisi jaksaa huolehtia.

Itse en näe asiaa näin mustavalkoisena. On toki totta, että poikkeuksia lukuunottamatta lapsen paras paikka on kotona äidin ja isän kanssa. Entäpä jos vauva on vaativa, huutaa ja itkee yötpäivät eivätkä vanhemmat ole saaneet nukkua moneen viikkoon kunnolla? Eikö jokaisen mielestä olisi paras että vanhemmat saisivat ladata akkujaan edes yhden yön jotta jaksavat taas olla maailman parhaita vanhempia lapselleen? Miksi lapsi ei saisi viettää aikaansa myös muiden aikuisten kanssa, sen ihanan ja rakastavan isovanhemman tai kummin kanssa?

Itse koen että silloin tällöin tapahtuvat yökylä reissut tekevät hyvää niin lapselle kuin vanhemmallekkin. Lapsi oppii olemaan myös muualla kuin kotona, sekä tottuu myös muihin aikuisiin kuin omiin vanhempiinsa. Ja vanhemmat saavat sitä kuuluisaa omaa aikaa, menee se sitten siivotessa, juhliessa taikka nukkuessa. Itse ajattelin ennen pahasti niistä vanhemmista jotka laittavat "helpon" vauvan yökylään lähes joka viikonloppu ilman mitään pätevää syytä. Nyt kuitenkin tiedän, että vaikka vauva olisi kuinka helppo tahansa, kyllä sitä tekemistä riittää ja vanhemmat voivat silti olla väsyneitä. Jokainen meistä tarvitsee välillä sen hetken että saa vaan olla, tai tehdä jotain omia juttuja.

Meidän Elvira on ollut kerran yökyläilemässä mammansa, eli minun äitini luona. Ilman sen suurempaa syytä, minulla oli kyllä menoa mutta Tino olisi voinut olla neidin kanssa kotona. Mamma halusi lapsenlapsensa hoitoon joten mikä ettei, siitä vaan! Toki oli todella outoa herätä aamulla ilman pikku tuhisijaa, mutta toisaalta rentouttavaa kun ei tarvinnut nousta sängystä ihan heti herättyään. Lauantaina Elvira menee taas mamman luokse, kun me menemme Tinon kanssa juhlimaan. Yksi parhaista ystävistäni sanoo TAHDON! Meillä ei sen useammin ole tarvetta viedä Elviraa yökyläilemään, tuon yhden kerran jälkeen osaan jo sanoa että nukun kyllä paremmin kun neiti on kotona ja vieressä tuhisemassa, joten en "hyödy" yökylä reissusta juuri ollenkaan. Tilanne olisi varmasti aivan eri jos Elvira olisi koliikkivauva tai muuten vaan vaativa. On kuitenkin helpottavaa ja ihanaa tietää että jos tarvetta on, löytyy neidille monta luotettavaa ja tuttua aikuista kenen luo voi mennä yökylään. Luulen että Elviran kasvaessa saamme ennemminkin tapella siitä että neiti on kotona joskus ;) 

Mitä mieltä sinä olet pienen lapsen yökyläilystä? Entäpä minkä ikäisenä oma lapsesi on ollut ensimmäistä kertaa yökylässä?


maanantai 6. tammikuuta 2014

Elvira 3kk!

Tasan 3 kuukautta sitten kello 9.12 maailmaan putkahti pieni täydellinen naisen alku, meidän Elvira! En vaan voi millään uskoa että siitä olisi jo 3 kuukautta, aika menee niin siivillä! Neuvola meillä on vasta ylihuomenna, joten tämän hetkisiä mittoja ei ole saatavilla mutta kerron kaikkea muuta meidän pienestä diktaattorista.
 
 
 
 
Syöminen:  Meillä tosiaan aloitettiin soseiden maistelut hetki sitten. Tällä hetkellä Elvira saa muutamia lusikallisia sosetta 1-2 kertaa päivässä. Yleensä joko luumusosetta tai perunaporkkana sosetta. Korviketta soseiden päälle menee vielä noin 120 ml kerralla. Jos neiti juo pelkkää maitoa, menee sitä vaihtelevasti 120ml-240ml. Hyvin siis neiti syö! Ruokailu väli on päivisin n.2 tai 3 tuntia.
 
Nukkuminen: Elvira nukkuu 12 tunnin yöunia. Ensimmäinen pätkä on 10 tuntia sitten hieman tankataan ja taas nukutaan! Elvira nukkuu omassa pinnasängyssään, yleensä kyllä otan hänet meidän sänkyyn ruokailun jälkeen vielä hetkeksi nukkumaan. Pinnasänky on meidän sängyssä jatkopalana, jotta laiskimus vahempien ei tarvitse nousta laittamaan tuttia takaisin neidin suuhun. Päivisin Elvira nukkuu yleensä yhdet pidemmät päiväunet jotka vaihtelevat 1-4 tunnin välillä. Muuten sitten neiti torkahtelee mutta suurimmaksi osaksi on hereillä. Elvirasta on tullut rättityttö, eli rätin on oltava kosketuksissa naaman kanssa tai uni ei meinaa tulla. Nukuttaminen onkin aika helppoa.
 
Sosiaalisuus: Elvira on todella kova höpöttelemään. Äänensävy on  todella komentava ja kovaääninen. Hän tykkää paljon katsella toisten kasvoja ja värikkäitä leluja, mutta viihtyy myös hyvin yksinään sitterissä ja höpöttelee itsekseen.
 
Liikkuminen: Elvira potkii ja huitoo jokaiseen ilmansuuntaan, mutta ei käänny vielä eikä edes yritä. Mahallaan ei viihdytä kuin ihan pieni hetki, yleensä makoillaan vaan selällään ja ihmetellään maailmaa. Kädet Elvira on jo löytänyt, nyrkki on suussa suuren osan ajasta. Nyt lähipäivinä Elvira on hieman jo tajunnut mitä käsillä tehdään, ja yrittääkin välillä huitaista lelua joka on hänen lähellään. Elvira myös ottaa kovasti jo kaikesta kiinni, rätti, peitto ja vaatteet ovat kovassa rutistuksessa pienen pienen nyrkin sisällä.
 
 
 
Inhokit: Vaipanvaihto on edelleen yksi asia mistä ei meidän räpätäti tykkää. Alasti olo, hyi. Myös kaulan koskeminen saa Elviran sätkimään ja suuttumaan, varsinkin kun sieltä pitäisi pyyhkiä maitoa pois, hyihyi ja hyi. Pukeminen on myös ihan ehdoton nounou, melkein aina itketään ja huudetaan.
 
Vaatteet ja vaipat: Tällä hetkellä suurin osa vaatteista on kokoa 62-68. Tykkään käyttää väljiä vaatteita jotka ei kiristä Elviraa mistään suunnasta. Jotkut pienemmät vaatteet olisivat muuten sopivia, mutta kiristävät neidin turboreisien kohtaa, heh. Vaipoista meillä on käytössä Liberon 2 koko, mutta aika olisi vaihtaa jo kokoa suurempaan. Käytetään nyt ensin vanhat pois kuitenkin!
 
 
 
Kaikin puolin siis neiti kasvaa oikein hienosti ja kovaa vauhtia. Elvira on todella helppo vauva (koputan puista pöytää niin kovin että kohta menee nyrkki läpi) ja päästään ihan älyttömän helpolla aina. Elvira ei itkeskele juuri ollenkaan, nukkuu ja syö hyvin! IHANAA! Keskiviikkoa sitten neiti saa ensimmäisen piikkinsä ja äitiä hieman jännittää että miten siitä selvitään!
 
P.s Muistakaahan kaikki tykätä blogin facebook sivusta ja seurata meitä myös Instagrammissa nimimerkillä lllauraa20 !
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 4. tammikuuta 2014

1. vuosipäivä!

Onnea meille, meillä on tänään meidän ensimmäinen vuosipäivä Tinon kanssa<3

Vuodessa on tapahtunut paljon. On ollut paljon ylä- ja alamäkiä, riitelyä, naurua, tappeluita ja onnea. Kaikesta ollaan selvitty ja tässä ollaa: edelleen yhdessä ja maailman ihanimman tyttären vanhempina<3

Kummallakaan meistä ei ikinä käynyt mielessä että juuri me päädyttäisiin yhteen, päinvastoin. Toisin kävi ja tässä ollaan, yksi vuosi takana ja toivottavasti monenmonta edessä<3